VIRTA – Pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus

Iloisena ja ylpeänä julkaisen kasvattini omistajan Krista Heinisen tekstin hänen ja Kingin Virta-käyttöönottotarkastuksesta. On ollut onni saada kasvatille Kristan kaltainen omistaja ja päästä osalliseksi heidän matkastaan kohti hälytysryhmää.

19.6.2021 klo 8.40 Harjavallan Nesteen pihalle on kerääntynyt pieni joukko ihmisiä: poliisi ja muutama ihminen eriväriset liivit päällänsä. Päivästä on tulossa viikon kuumin ja helteisin, kaakkoistuulta on luvattu maksimissaan 2 m/s aamupäivälle. Ihmiset menevät kolmeen autoon ja lähtevät ajamaan kohti Harjavallan metsiä. Yhdessä autoista kuskia jännittää ihan hirmuisesti. On alkamassa minun (Krista Heininen) ja koirani Kingin (Hakuhauskan Cuningas-Carma) VIRTA eli pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön. Mukana testissä on koirapoliisi Petri Viitala, virta-tarkastaja Sari Rantanen, Satakunnan Pelastuskoirien hälytysryhmän vetäjä Katja Naskali, suunnistajana Marika Saarinen sekä minä ja koirani.

Minulle kerrotaan, että kaksi ketteräjalkaista ihmistä on eksynyt metsään. Saamme kartan metsäalueesta, joka meidän pitää tarkastaa. Alue on karkeasti 700 metriä pitkä ja 600 metriä leveä ja sitä halkoo heinittynyt metsätie. Teen etsintäsuunnitelman, jossa jaan alueen kahteen osaan metsätietä apuna käyttäen ja suunnittelen kiertäväni alueen reunoja pitkin. Samalla muistutan kartturiani Marikaa siitä, että kertoo minulle jos minä tai koirani olemme alueen ulkopuolella ja, jos satumme löytämään kadonneen, niin hän menee heti eksyneen luokse, kun itse palkkaan koirani löydöstä ja vien sen sivuun.

Lähdemme kiertämään alueen luoteisreunaa koira liinassa kytkettynä, sillä tämä kohta alueesta rajautuu ajotiehen. Kauaa emme ehdi kulkemaan, kun Kingi jo nostaa jäljen, jota lähtee ajamaan tielle päin. Pysäytän meitä seuraavan ihmisjoukon, jotta pääsemme nostamaan jäljen vielä uudestaan koiran kanssa syvemmältä metsän puolelta, täten saan varmistuksen jäljen suunnasta. Kingi lähtee ajamaan jälkeä metsää kohti ja ilmoitan ”koirajohtoon”, joka tässä koetapauksessa on mukana, että tässä kulkee jälki tännepäin. Saamme luvan jatkaa jäljen ajoa. Kingi ajaa jälkeä vauhdikkaalla imulla läpi vadelmapuskien, heinikoiden, tasaisen kangasmetsän ja saammepa samalla vielä kuurosateen niskaamme. Pysäytän koiran pariin kertaan juottaakseni sen, samalla muu joukkio ehtii mukaamme ja kartturi ehtii varmistamaan, että olemme alueemme sisäpuolella. Jälkeä ajetaan noin kilometrin verran, kunnes saavumme pienen metsittyneen vajan ovelle. Avaan Kingille oven, koska se on vajaan pyrkimässä ja sieltä löytyy ensimmäinen hukassa ollut. Koira haukahtaa ilmaisuksi pariin kertaan ja palkkaan Kingin pallolla ja vien sen samalla sivummalle. Sitten menen esittelemään ketä olemme ja haastattelemaan eksynyttä. Hän on hyvässä voinnissa ja haluaa lähteä mukaamme. Tarkastusajasta on tässä vaiheessa kulunut noin puoli tuntia.

Lyhyen hengähdys- ja pohdintatauon jälkeen jatkamme alueen tarkastusta autoille päin metsittyneen heinätien sivussa kulkien. Puolen kilometrin matkalla tarkastelen koiran kanssa parit hajut, sillä en ole varma reagoiko se riistan hajuun vai tulkitsenko sitä väärin.   Etenemme kuitenkin reippaasti, sillä tiedän Kingin lähtevän innostuneesti, taaksensa katsomatta, ihmisen hajua perään niin ilma- kuin maavainuisesti, jos se sen haistaa.

Autoilla pidämme pienen tauon: täytämme vesipullomme, kastan koiran etsintävaljaat ja pohdin etsintäsuunnitelmassa etenemistä. Tiedostan, että ensimmäistä lohkoa ei ole ihan kokonaan tarkastettu, sillä Kingi on ajanut jälkeä, eikä se siitä ilmavainulle vaihda kesken ajon. Päätän silti, että etenemme alueen toiselle lohkolle.

Jatkamme etsintää koira liinassa kytkettynä, mutta päästän sen melko pian vapaaksi, koska Kingi pysyy lähellä, kun alkuhöyryt on päästelty. Lisäksi sillä on enemmän vapautta tehdä töitään ja tarkistaa hajuja. Lähetän koiran pistottamalla käymään alueen sisällä ja se irtoaa ja etenee hyvin. Jonkin aikaa edettyämme alue muuttuu yhä pöheikköisemmäksi, sellaiseksi, missä on parin metrin korkuista  puuta ja puskaa, mistä sorkkaeläimet tykkäävät. Näkyvyys koiraan on huono, mutta se innostuu kulkemaan ojalle päin ja koiran kellon kilinä vaan kuuluu pöheiköstä, kun se siellä kulkee. Kingi liikkuu selvästi hyvin alueen reunalla ja juttelen ääneen, että voi siellä olla peurojakin tai ihmisen jälki. Sen verran laajasti se pöheikössä liikkuu, että olen itse vakuuttunut siitä, ettei siellä ihmistä ole, mutta ilmoitan johtoon, että tämä alue on kovin kiinnostava koiran mielestä. Alue on kertakaikkiaan niin huonokulkuista, että en näe syytä mennä sinne yhdessä. Tarkastamme vielä vähän pöheikköalueen reunaa Kingin kanssa alueemme rajojen puitteissa, sillä johto ei antanut tällä kertaa lupaa mennä oman alueen ulkopuolelle.

Jatkamme etsintää inisevän hyttysarmeijan keskellä ja sitten yksi niistä pirulaisista lentää suoraan silmääni. Ei muuta kuin pieni pysäytys, koira viereen paikkamakuuseen taistelemaan verenimijöiden kanssa. Kaivan ensiapulaukustani keittosuola-pipetin, jonka avulla Katja saa hyttysen pois silmästäni. Työt jatkuvat ja Kingi bongaa metsään päin menevän jäljen, jonka ilmoitan joukkiollemme. Koira lähtee niin innokkaasti nautiskelemaan jäljen imusta, ettei se oikein malta pysähtyä käskystäni. Ajamme jälkeä reipas 100 metriä, kunnes koira kurvaa kukkulan taakse ja kuulen sen äänekkään ilmaisuhaukun. Palkkaus pallolla ja koira sivuun. Toinen eksynyt löytyy muistamattomana, mutta muuten hyvässä kunnossa, suurin riesa oli kuulemma ollut hyttysistä. Tässä kohtaa tarkastusaikaa oli mennyt noin kaksi tuntia ja virta-tarkastaja Sari ilmoittaa, että lopetamme testin tähän, koska he ovat nähneet tarpeeksi. 

Lähdemme kohti autoja. Arvostelujoukkio kulkee edellä jutellen suorituksestamme. Me muut eli minä, eksyneet eli ”maalimiehet” ja kartturi kuljemme takana samalla kehuen Kingiä, joka kulkee edellämme ylpeänä ja pörheänä pallo suussaan. Autoilla meitä odottaa virran ratamestari Jussi Sauramo, jolle Kingi menee palloa näyttämään. En ole vieläkään ihan varma, että saammeko tarkastuksesta hyväksytyn, koska arvostelujoukkio keskustelee paljon omassa pienessä piirissään.

Sitten ystäväni, hälytysryhmämme vetäjä Katja, tulee minua halaamaan ja kuiskaa, että me teimme sen. Tirautan onnenkyyneleitä. Virtatarkastaja Sari ilmoittaa, että tällä päivämäärällä: 19.6.2021 ensimmäinen appenzellinpaimenkoira on suorittanut virran hyväksytysti. Kaikki iloitsevat ja onnittelevat meitä, Kingi saa osakseen paljon kehuja ja  palloleikkiä. Arvostelussa käydään läpi etsintätaktiikkaa, työskentelyä, alueen tarkistamisen varmuutta, kestävyyttä ja löytöä. Opin, että ne pöheittyneet ojan pientareet kannattaisi tarkistaa vielä paremmin. Paperilla arvosteluasteikko on: erinomainen – olemassa oleva – puutteellinen. Meidän etsintätaktiikka, työskentely ja alueen tarkistamisen varmuus arvioitiin ”olemassa olevaksi” eli niitä kannattaa vielä kehittää. Kestävyys ja löytö arvioitiin erinomaiseksi. Tämä tarkoittaa, sitä, että tulevaisuudessa pääsemme mukaan etsintöihin poliisin avuksi Satakunnan Pelastuskoirien riveissä.

*********

FAKTA

Käyttöönottotarkastus suoritetaan kaikille niille koirakoille, joita käytetään poliisiviranomaisten apuna henkilöetsintätehtävissä. Käyttöönottotarkastuksen suorittaneita koirakoita voidaan käyttää muissa virka-aputehtävissä alueellisesti sopimalla.

Ennen käyttöönottotarkastukseen pääsyä koiran sekä koiranohjaajan on suoritettava Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) tai Suomen Pelastuskoiraliiton (SPeKL) hälytystasovaatimus.

Koirakolla tulee olla Vapaaehtoisessa Pelastuspalvelussa (Vapepa) toimivan koiraryhmän ryhmänjohtajan suositus tarkastukseen pääsemiseen, ja se esitetään tarkastukseen tultaessa. Mikäli tarkastukseen oikeutetun koirakon yhdistyksellä ei ole omaa hälytysryhmää, suosittelijana toimii koirakon oman yhdistyksen puheenjohtaja.

VIRTA-INFOA: https://virta.virkku.net