Odottavan aika

Kevät antoi odottaa itseään mielestäni luvattoman pitkään, ja kuten aina, se saavuttuaan muuttuu kesäksi mielestäni lähes salaa ja yleensä liian nopsaan. Puihin tulee lehdet ja linnunpönttöihin poikaset. 

Vähän sama tunne on näiden narttujen juoksujen kanssa. Ensin niitä odotetaan ja odotetaan. Sitten ne onkin jo ohi ja vaikka miten koitat rauhassa nautiskella niin kohta se on tiineysaika jo lopuillaan.

 Iro on siis tukevasti tiine ja asettunut taloksi mammalomaa viettämään. 

Ensimmäiset liikkeet on vatsasta tuntunut heti seitsemän viikon kohdalla ja nyt sitten arvaillaan mitä sieltä kohta ilmestyy. 

Toistaiseksi kaikki on sujunut ongelmitta ja Iro on voinut hyvin. Ruoka, liikunta ja lepo maittaa. Lämpötila ulkona on pysynyt hyvänä, ei liian kuumaa. Aamulla kun lenkille lähtee, on yön jäljiltä vielä mukavasti viileää. 

Tuleva isäkoira Alpokin on voinut hyvin, käynyt tässä välissä kävelyllä luonnetestissä. Kävelyllä siinä mielessä, että Alpoa ei pahemmin hetkauttanut saati kiinnostanut moinen meininki, mutta paljon oli hyviä hajuja haisteltavaksi jätetty. 

Sennenyhdistyksen PK-leirilläkin Alpo ehti pyörähtää hakua kokeilemassa. Samalla leirillä kunnostautui myös Hakuhauskoista jäljellä Janis, Ria sekä Kingi. 

Uusi lajikin on taas korkattu virallisten kokeiden osalta, kun Hakuhauskan Daami-Diisa osallistui hyvällä menestyksellä viralliseen nose work-kokeeseen. Onnittelut Tia ja Diisa!

Pelastuskoirien taajamaetsinnän pilottikurssille pääsi mukaan Hakuhauskan Cuningas-Carma eli Kingi omistaja/ohjaajansa Kristan kanssa. Kurssille pääsi kaikkiaan kuusi koirakkoa jotka olivat VIRTA-kokeen  hyväksytysti suorittaneita. Hienoa työtä ja mielenkiintoisia kuulumisia hajutyöskentelyn maailmasta.

Toukokuussa juhlimme omassa laumassa Belliksen syntymäpäivää, Onnea Bellis 12 vuotta! Mummokoiralla on vauhti hidastunut ja kropassa näkyy eletty railakas laumakoiran elämä, mutta vielä nautitaan kesästä. Kuulossa ja kropassa on krämppää, mutta ruokahalu on ennallaan.