Loma

Huhtikuussa pidin pitkän loman pitkän talven jälkeen. Toki talvi piti pintansa vielä pitkästi lomanikin aikana ja sai minussa aikaan alkukantaisia kiukkupuuskia pihalla lumilapion kanssa huutaen. Onneksi kiukkupuuskat väheni ja laimeni nopsaan, kuka sitä nyt viitsisi lomallaan jatkuvasti raivota. Varsinkin kun kevät on itselleni mieluisaa aikaa. Harvinaiseksi loman teki se, että meillä ei ollut pentuja eli olin oikeasti lomalla.
Lepäsin, ulkoilin ja söin hyvin. Mitä nyt pikkusen nuorisokoiria ja astutuksia hoitelin. Neljän viikon lomasta meillä oli yhteensä yli kolme viikkoa joku sijoituskoirista kylässä. Ensin lomalle tuli pikku-Lissu, sitten Janis ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Iro sekä sulhasensa Alpo. 

L-pentueen sijoitustyttö Lentävä-Lisbet lehahti laumaan lapsikoiran huolettomalla asenteella ja oli mummojen mielestä rasittava mutta vaaraton. Lissu on mukava sekoitus vanhemmistaan ja uskon sen luonteessa olevan vanhempiensa parhaita puolia. Se vaikuttaa olevan sopivasti avoin ja ajatteleva. Lissu onkin päässyt agilityn lisäksi oman ihmisensä Sonjan kanssa aloittamaan uraa raunioilla ja hakumetsässä HePeKon treeniryhmässä. Uskon sillä olevan kivasti potentiaalia edetä näissä, ja koira varmasti nauttii kun pääsee käyttämään kykyjään.

Seuraavana kylään haettiin J-pentueen sijoitustyttö Janis Joplin, joka asteli sisään aivan kuin äitinsä Iitu ja äitinsä äiti Gara aikanaan. Rauhallisesti ilman isompia koukeroita, suhtautuen mummoihin oikealla kunnioituksella muttei mielistellen, nöyristellen tai arastellen. Isäänsäkin se muistutti hyvin paljon monessa kohtaa, mikä ilmeni muunmuassa siinä, että sillä ei ollut mitään tarvetta tai ajatusta väistää mitään tai ketään, vaan rähähti kyllä kotiuduttuaan takaisin niin Garalle kuin Belliksellekin. Myös kakkalapioon se törmäsi useamman kerran ennenkuin ymmärsi sen idean. Hurmaava tyyppi siis tämäkin ja ominaisuuksiltaan pitkälti sitä mitä vaan toivoa voi. Janis onkin oman ihmisensä Jennin kanssa treenaillut niin jälkeä kuin hakuakin. Molempiin löytyy koirasta potkua ja yhdessä tekeminen palkitsee niin koiraa kuin ihmistä.

Janis kun vietiin kotiin niin samaa vauhtia ajettiin hakemaan meille miesvieras. Iron juoksu oli alkanut ja sulhaseksi haettiin Alppisuden Albert, kaverien kesken Alpo. Alpo on kuin musta versio isästään Aatusta, joka on oma kasvattini A-pentueesta. Alpo ehti viettää meillä pari päivää ennen kuin haimme hormonihöyryisen Iron paikalle. Oli mukava tutustua Alpoon paremmin ennen kuin Iro saapui paikalle. Alpo asettui taloksi niinkuin olisi aina meillä ollut. Iron saapumisen jälkeen Alpo saikin sellaista kyytiä että heikompaa olisi hirvittänyt. Onneksi Alpolla kesti hermo ja kunto Iron vauhdissa ja nyt meillä on toiveissa pentuja syntyväksi juhannusviikolla. Yhdistelmästä on tietoa paremmin pentuesuunnitelmat-sivulla. 

Vappuna saatiin kasvateissa uusi Suomen muotovalio, kun sijoitusnarttu Ilman Impi kävi omien ihmistensä kanssa lahden näyttelyssä saaden viimeisen sertinsä. 

Paljon onnea Pauliina, Katri ja Tarra! Sekä iso kiitos Tarran näyttelyttämisestä!

Tuomarina Jouni Nummelin
”2v 4kk hyvätyyppinen ja -luustoinen narttu, jolla hyvä runko ja mittasuhteet. Narttumainen pää. Oikea purenta (hammastodistus). Sopivasti kulmautuneet raajat. Ei tänään parhaassa karvassa. Liikkuu iloisesti sopivalla askeleella joka suunnasta. Reipas käytös.”

Kevään etenemistä seuratessa ja siittä nauttiessa siis nyt seuraillaan Iron tilan etenemistä. Jännittävää nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Astutusten perusteella vaikea uskoa ettei tulis, mutta jos ei muuta niin nöyräksi on kasvatustyö tätä ihmistä opettanut. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa ja pari muuta hyvää sanontaa tulee heti mieleen. Iron ollessa kyseessä sopii varmasti myös ”kaikki tai ei mitään”.