Nyt on meitä hemmoteltu kauniilla tammikuulla, ollaan saatu ulkoilla ihanissa talvimaisemissa koirien kanssa. Pikku hiljaa alkaa joulukuun herkkuähky helpottaa ja ajatukset suuntautuu aina vaan useammin kohti kevättä. Tämä taasen tarkoittaa yhä useammin ajatusten ajautumista Trikkeen (Hakuhauskan Elämänilo-Elma) ja tuleviin pentusuunnitelmiin. Avuksi ajatuksiin otin Trikken meille viikoksi kylään ja käymään samalla pari näyttelyä.
Aloitimme Lahdesta 13.1. jonne Trikken isäntä sen toi meille aamulla 8.30 hotellin parkkipaikalle, siitä sitten nappasimme koiran autoon ja ajoimme näyttelypaikalle. Vähän mietitytti miten mahdamme onnistua kun Trikke ei ole ennen ilman omaa ihmistään, Heliä, ollut näyttelyssä, eikä koskaan muutenkaan missään hallissa. Iso ilo oli huomata, että Trikke otti tämänkin asian itselleen tyypilliseen tapaan rauhallisesti. Ja hyvä niin, ihan senkin vuoksi, että kauaa emme ehtineen kehään menoa odottaa kun ennen meitä kehässä olevista roduista oli jäänyt varmaan ennätysmäärä koiria pois ja me olimme kehässä jo puoli kymmeneltä. Trikken kanssa oli helppo olla kehässä ja erityisesti olin tyytyväinen siihen, että se juoksi hienosti näyttäen kauniit liikkeensä tuomarille. Trikke sai tuomarilta kehuja tasapainoisesta ja miellyttävästä olemuksestaan. Tuloksena se mitä haettiin ja vähän vielä enemmän eli ERI SA ROP ja SERT -> FI MVA. Lahdessa kehässä esiintyi myös Hakuhauskan Daami-Diisa ollen PN3 kera ERI:n ja SA:n.
Tässä vielä Trikken arvostelu:
”Mittasuhteiltaan ja vahvuudeltaan erinomainen narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Sopiva luusto. Tasapainoiset kulmaukset. Riittävä runko. Tasapainoiset, sujuvat liikkeet. Hyvä häntä. Hieman pehmeä karva. Hyvä väri, luonne ja esiintyminen.”
Näyttelyn jälkeen lähdimme ajelemaan Trikken kanssa kohti uusia seikkailuja Mynämäellä. Matkalla tosin pysähdymme mummin ja papan luona kylässä, jossa sielläkin Trikke ihastutti ihmiset olemuksellaan. Kotiin meidän hullunmyllylaumaan pääsimme vasta illansuussa. Aika nopsaan oli täälläkin asetuttu ja uni maittoi tutussa pentuhuoneessa pitkän päivän jälkeen.
Trikke sujahti laumaamme hyvällä asenteella, reippaana mutta ei tyhmänä. Se osasi hyvin katsoa paikkansa ja alkuun, halutessaan rauhassa levätä, pyysi se päästä pentuaidan taakse nukkumaan. Nopeiten se ystävystyi Nikin ja Garan kanssa, niin että yhteinen ulkoilu vapaana pihassa onnistui vaikka lumessa kaahailu kierroksia nostaakin. Meidän ollessa töissä Trikke nukkui nätisti omalla puolellaan ja hymyili hampaat vilkkuen kun tulimme kotiin. Kaikkiaan mukava ja helppo vieras. Yhden päivän Trikke vietti myös toimistokoirana Mikan työpaikalla, sielläkin päivä meni lähinnä nukkuessa, jopa niin, että asiakkaat joutuivat nukkuvan koiran yli loikkimaan. Melkein voisi miettiä, että onko ihan liian rauhallinen kaveri vai mikä … Mutta pelko pois, ei ole. Virtaa löytyy kuten vanhemmistaankin. Pirkolta kaasu, Presleyltä myös jarru sekä kykyä toimia ja kuunnella vaikka kierrokset nousee. Motivoiminenkaan ei suuria murheita tuota kun koira on pöhkönä keppeihin ja perso nameille. Viikko meni meillä nopeaan ja kun koitti lauantai oli aika pakata Trikken reppu kotimatkaa varten. Tosin ensin matkasimme Turkuun näyttelyyn ja tällä kertaa mukaan lähti myös pappakoira Ässä. Nyt saimmekin mennä hyvin rennolla mielellä kun se kuuluisa viimeinen serti oli saatu jo Lahden näyttelystä. Nätisti tuli Trikke taas halliin, enemmän hankaluutta tuotti pappakoira, jonka nenä oli liimautunut koko ajan kiinni maahan. Kehään menoa odoteltiin tutussa appeporukassa kuulumisia vaihdellen. Kehään oli ilmoitettu seitsemän appenzelliä, joista kaksi oli veteraaneja. Moni ihminen ehti siinä käydä koiria ihailemassa sekä rodusta kyselemässä. Tällä kertaa sitä viimeistä sertiä oli Hakuhauskoista tullut metsästämään Despootti-Doris eli Java. Pakko sanoa, että hieman hämmästyin ja erittäin iloisesti yllätyin kun tuomari valitsi Trikken ROPiksi kera CACIBin ja Javan ollessa PN2, saaden sen viimeisen sertinsä sekä vara-CACIBin -> FI MVA. Paljon onnea Jarna ja Java! Myös pappakoira oli komeasti ROP-veteraani, tuomari kehui, että ilo nähdä näin hyvässä kunnossa oleva 11-vuotias. Trikken tuomari halusi mitata ja totesin sen olevan ihan oikeissa mitoissa. Tosin sanoi, että sen pää ei saisi enää yhtään vahvistua, että säilyttää feminiinisyytensä. Onneksi Trikke vaikuttaa ikäisekseen oikein fiksulta tytöltä, joten ehkä sen aivot ovat jo kasvaneet täyteen mittaansa.
Tässä vielä Trikken arvostelu:
”Erinomaista tyyppiä oleva vankka narttu. Erinomainen ylälinja. Oikean muotoinen pää. Hyvin asettuneet, hieman kookkaat korvat. Vahva luusto ja runko. Hyvä hännän asento. Hyvä väritys. Hyvä karvapeite. Tyypilliset kulmaukset. Hyvä liikkuja. Hyvä kehäkäytös. Ei saa enää yhtään vahvistua, että säilyttää feminiinisyytensä.”
Nyt voisi kysyä että auttoiko Trikken vierailu siinä ajatustyössä mitä pentueen suunnittelu aina vaatii. Auttoi se, mutta se ei poista sitä tosi asiaa, että sen oikean uroksen löytäminen ja valinnan tekeminen on oma prosessinsa. Tarvitaan tietty määrä ahdistusta ja aikaa, eikös ne timantitkin paineessa synny. Tiedän mitä haluan ja erityisesti mitä en halua, enää pitäisi löytää se uros joka eniten vastaa toiveita. Trikken kanssa ehkä ongelma onkin se, että nyt tuntuu etten halua oikeastaan mitään lisää enkä mitään pois. Trikke on timantti, ainakin Helille ja mulle. Toki tässäkin timantissa löytyy jotain hiottavaa.
Sveitsinpaimenkoirien vuoden 2018 näyttelypistekilpailussa on appenzellinpaimenkoiranartuissa sijoittunut Hakuhauskan Daami-Diisa kolmanneksi. Paljon Onnea Tia ja Diisa! Nartuissa kymmenen parhaan joukkoon pääsi myös Hakuhauskan Despootti-Doris ja uroksissa Cuningas-Carma, Onnea! Urosten pistekisassa pappakoira Alpenhirts Superman, Ässä, 11 vuotta, näytti vielä nuoremmille mallia sijoittumalla toiseksi.
Sveitsinpaimenkoirien vuoden 2018 palveluskoirapistekisassa kaikista neljästä roduista ykköseksi ylsi Hakuhauskan Aivanparas. Paljon Onnea Hannu ja Aatu! Kymmenen parhaan joukkoon pääsivät myös BH:n suorittaneet Hakuhauskan Cuuma-Cisu ja Cuningas-Carma, Onnea!
0 kommenttia