Suloista syksyä

Syksy on itselleni suurten tunteiden aikaa, iloja ja suruja. Syntymää ja kuolemaa. Saamista ja luopumista. Niin tänäkin vuonna. Suuri suru ja menetys on juuri koettu lähipiirissä ja Trikken pentujen syntymä lähestyy. Vahvoja tunteita herättää nykyään myös Ässän syntymäpäivä 1.9. Herra itte täytti nyt 12 vuotta ja voi edelleen hyvin sekä näyttää tietysti komealta, mutta tietoisuus siittä että se ei enää ole kovin nuori aiheuttaa haikeutta. Lisäksi Wiccan selkä muistutti ekan kerran talven onnettomuuden jälkeen että jatkoajalla mennään sen kanssa. Onneksi asiansa osaava eläinlääkäri nopsaan laittoi meille kipulääkkeen joka on toiminut hyvin, koiran ilme on taas iloinen, lenkin maistuu ja helikopterit lentään, toistaiseksi. Maanantaina Trikke saapui suloisen syysmahan kanssa meille ja asettui nopsaan taloksi. Se on voinut hyvin ja ruoka maittaa kun kippoon lappaa lihaa. Pennut potkii ja Trikke köllöttelee mielellään selällään esitellen mahaansa. 

Edellisestä kirjoituksesta on aikaa kuukausi ja paljon on asioita siihenkin mahtunut. Elokuun 31. päivä lensimme Mikan kanssa Berliiniin minilomalle jonka tärkein tuliainen oli pitkään odotettu pentu Isis vom Treuenbrietzener Land tuttavallisemmin Hani. Matkamme oli erittäin onnistunut ja pennun lisäksi saimme hyviä keskusteluja Hanin kasvattajan Ines Stobinskin kanssa, uusia tuttavuuksia toisten pentujen perheistä sekä hienon turistipäivän Potsdamissa. Kaiken lisäksi nautimme Stobinskin perheen vieraanvaraisuudesta kolmen päivän ajan. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen heille tästä tulevaisuuden toivosta. Ines on myös meidän A-pentujen isän Brünggin kasvattaja ja hänen luonaan näin nyt myös Brünggin täyssiskon Baileyn. Hani sisaruksineen oli tietysti mahtava päästä näkemään pitkän odotuksen jälkeen. Eipä taida monikaan ”tavallinen” pennun odottaja osata ajatella miten pitkään ja hartaasti välillä myös kasvattajat joitain pentuja odottavat. Odotus kun usein alkaa jo siinä kohdassa kun tuleva äitikoira on vasta syntynyt. Hani vaikuttaa varsin reippaalta lapselta jota kymmenen tunnin matka synnyinkodista ensin autolla Berliiniin, lentokoneella Helsinkiin ja sieltä autolla Mynämäkeen ei tuntunut hetkauttavan. Toki Hanin matka jatkui jo heti seuraavana päivänä Mynämäeltä Kokkolaan sijoituskotiin Elinan, Tepon ja Domin perheeseen. Sinnekin se on kotiutunut varsin pätevän emännän elkeillä. 

Terveystutkimuksiakin on tullut lisää, kun Krista tutkitutti virallisesti Kingin, Cuningas Carma, silmät terveiksi. Kiitos tästä!

Näyttelyissä on käynyt kaksi F-lasta, Harjavallassa Hakuhauskan Flaksi Fredi ROP SERT ja Hyvinkäällä sijoitustyttö Hakuhauskan Femma Fiia ROP SERT. Onnea Henna ja Aapo sekä Roosa ja Rulla!

F-pentueen toinen sijoitustyttö Hakuhauskan Flirtti Friidu kunnostautui oman ihmisensä kanssa ensimmäisellä vaellusretkellä, jossa oman repun kantaminen ja teltassa yöpyminen oli muun retkimeininkin lisäksi sujunut hienosti. Toivotaan monia mahtavia matkoja lisää. Katille kiitos Iitun kuvista.

Itsekin ehdittiin hieman retkeillä kun agilityn MM-kisat toi ystäviä Sveitsistä Turkuun ja tarjosimme heille mahdollisuuden tutustua Suomen luontoon Kurjenrahkalla. Ilma oli meille suosiollinen ja pääsimme nauttimaan kauniista säästä ystävien kanssa Savojärvellä.

Toki kun saamme vieraaksi appe-aktiiveja Sveitsistä käytiin jälleen paljon keskusteluja liittyen jalostukseen, jalostuskoiriin ja jalostusvalintoihin. Terveyden lisäksi ja sitä sivuten on viimeaikoina tullut käytyä keskusteluja sekä sveitsiläisten että saksalaisten kanssa mm. havanna-havanna yhdistelmistä, joita jotkut kasvattajat tekevät, sekä rodussa esiintyvästä pitkäkarvaisuudesta. Näistä asioista ensiksi mainittu on rodun kotimaassa Sveitsissä sekä Saksassa ehdottomasti kielletty, jälkimmäistä asiaa ei kummassakaan maassa koeta niin isoksi ongelmaksi, että sitä pitäisi geenitesteillä testailla saati tehdä jalostusvalintoja sen perusteella. Hassusti sitten taas esim. Venäjällä on ok tehdä havanna-havanna yhdistelmiä, mutta pitkäkarvaisuus koetaan niin suureksi ongelmaksi, että monet koirat geenitestataan jotta tiedetään kantavatko ko. geeniä.
Ja mitähän mieltä tästä pitäisi itse olla? Jokainen vähänkin minua tunteva tietää, että pitkäkarvaisuutta en näe sen kummempana ongelmana kuin värivirhettäkään tässä rodussa, siitä ei myöskään ole käsittääkseni mitään haittaa koiralle itselleen. Myöskään ko. geenin kantamisesta ei ole koiralle haittaa, tai ei ainakaan ole ollut omille sitä kantaville koirilleni mitään haittaa.
Mielestäni näin pienessä populaatiossa ei ole varaa tai järkeä karsia koiria sen takia, varsinkin kun niitä pitkäkarvaisia pentuja ei pahemmin edes synny. Mitään haittaa testaamisestahan ei ole, en vain näe järkeä tuloksen käyttämistä jalostusperusteena, aivan kuin mitään muita ongelmia ei olisi. Tosin jos jollakin on asiat niin hyvin, että pitkäkarvaisuusgeeniin on varaa tarttua valintoja tehdessä niin kateeksi käy.
Ehkä seuraavaksi saadaan testi värivirheiden varalle. Mitä tulee havanna-havanna yhdistelmiin, näen sen osittain samana kuin käyttäisi pitkäkarvaisia tai värivirheellisiä jalostukseen niin, että saadaan aikaiseksi pentueellinen pitkäkarvaisia tai vaikka isolta osalta valkoisia pentuja, sillä erotuksella, että paljon käytettynä havannaväri haalistaa pigmenttiä ja ulkoisten seikkojen lisäksi se mahdollisesti pigmentin häviämisen myötä vaikuttaa koiran terveyteen. Pigmentillä kun kuitenkin on ihan tarkoituksensa. Tähän asiaan toivon ja uskon saavani lisää tietoa siitä paremmin tietäviltä. Itselleni sillä tiedolla ei sinällään ole merkitystä kuin tiedon saannin kannalta,  kun en edelleenkään ainakaan näillä näkymin ole tekemässä havanna-havanna yhdistelmiä. En myöskään edelleenkään aio tehdä jalostusvalintoja sen perusteella kantaako koira pitkäkarvageeniä vai ei, mulla kun on vakavampiakin ongelmia joiden perusteella niitä jalostuskoiria valita, eikä niitä vaihtoehtoja nyttenkään tunnu liikaa olevan.