Now we have this kind of problem

Joskus tuntuu, että asiat takkuaa vastaan kaikin voimin ja sitä miettii mikä hiivatin järki on koittaa tehdä asioita jotenkin muuten kuin vain helpoimman kautta. Nartunkin kun voisi vaan astuttaa jossain lähellä kätevästi jollain periaatteessa sopivalla uroksella. Mutta ei, kun sitä vaan haluaa jääräpäisesti toteuttaa omia visioitaan ja tavoitella jotain tiettyä lopputulosta.
Coran ja Joschin pennut ovat yhden tällaisen jääräpäisen vision tulos. Tässä projektissa potki kaikki käytännön asiat ja järjestelyt vastaan koko ajan, ihan viimeiseen asti, mutta itseni onneksi ihmisten yhteistyö ja koirat toimivat loistavasti. Tämän vision ja takkuamisen tuloksena 9.1. syntyi neljä erittäin potraa pentua, jotka saatiin 4.3. virallisesti rekisteriin. Sekään kun ei tässä mennyt ihan ilman paniikkia. Tämän myötä kun tuli esiin aikanaan PEVISAan jäänyt virhe ja sekin saatiin nyt sitten korjattua. Pentujen lisäksi tästä jäi itselle elämään otsikon lause ”Now we have this kind of problem”. Näillä sanoilla kun vastaanotettiin ja lähetettiin monta viestiä ennen kuin tämä pentue oli saatu alulle. Sama teema tuntui jatkuvan myös rekisteröinnissä, vaikka liikkeelle lähdettäessä on luullut tehneensä pohjatyön niin hyvin, että asiat sujuvat kuin tanssi vaan. No, enpä ole koskaan oikeen tanssia osannutkaan.

Palataan tammikuun 9. päivään, jolloin Cora synnytti nätisti neljä pentua. Ensin kolme narttua ja viimeisenä yhden uroksen. Pennut olivat syntyessään painoiltaan 450 g – 520 g. Cora oli lapsilleen hyvä ja huolehtiva äiti, joka piti huolen hyvin myös itsestään. Ruoka maistui äidille ja pennuille koko ajan hyvin. Pennut kasvoivat hurjaa vauhtia ja olivat pelkällä maidolla niin paksuja, että vitsinä sanoin pyöritteleväni niitä ympäri laatikkoa etteivät muutu litteiksi. Paksuudestaan huolimatta nämä pennut kehittyivät motoriikaltaan nopsaan. Kaikkineen pentueen hoito sujui helposti ja ongelmat olivat lähinnä positiivisia esim. pennut olivat hyvin reippaita ja rohkeita sekä itsenäisen oloisia liikkujia, joten niiden vahtiminen pihassa oli täyttä työtä vaikka pentuja oli vain neljä. Äänenkäytössä ja mielipiteen ilmaisussa tämä pentue myös kunnostautui. Pentutestissä nelikko kävi Hilskan Kaisalla ja oli siinä aika yhtenäinen. Niissä näkyi tiettyä vastarintataipumusta, saalisviettiä, leikkisyyttä, rohkeutta ja kykyä toimia. Ei varmasti helpoimpia pentuja, mutta ei sitä haettukaan. Itse tykkään kovasti näistä ja jännityksellä odotan mitä niistä kasvaa. Uskoisin ainakin potentiaalia löytyvän moneen menoon. Pentutestin lisäksi käytiin tietysti kuuden ja puolen viikon kohdalla lääkärintarkastuksessa ja saamassa sirut niskaan. Painoa pennuilla tässä vaiheessa 5,3 kg – 5,6 kg. Luokkakuvan kävi ottamassa Henna Glade ja samalla reissulla Henna ikuisti upeaan kuvaan myös Ässän, jolla nyt ikää 12 v 6 kk. Pennuista Ilman Iro, ”Iro” jäi sijoitukseen ja muutti äitinsä mukana Virpin perheeseen. Toinen sijoitustyttö on Ilman Impi, joka muutti Cosmoksen kaveriksi Pauliinan perheeseen ja sai kutsumanimekseen ”Tarra”. Ilmatar muutti Naantaliin ja Ilmarinen Helsinkiin omiin perheisiinsä. Tällä hetkellä tuntuu ihan voittajalta ja kaikki tämän eteen tehty työ vaivan arvoiselta. Mielestäni maailmaa lähti valloittamaan kaikin puolin mainio pentue. Suurkiitos Virpille yhteistyöstä, joka mahdollisti tämän pentueen toteutumisen.

Pentutestin yleisvaikutelmat pennuista:

Ilman Iro
Toimintakykyinen ja rohkea likka, jolla haasteena rivakka vastarintataipumus. Tutkii, uskaltaa ja leikkii hienosti. Opetettava käsittelyyn alusta asti palkiten, ei kannata opettaa tappelemaan ihmistä vastaan. Potentiaalia moneen!

Ilmatar
Reipas likka, jolla avoin ja utelias suhde maailmaan. Turvallisissa tilanteissa hyvin itsenäinen tutkija, jännissä hakee kuitenkin ihmisestä tukea. Nopea saalistaja. Käsittelyssä taipumusta vastarintaan -> kannattaa opettaa kivaksi alusta asti.

Ilman Impi
Hyvin reipas, itsenäinen tutkija, jolla temperamenttia paljon, kärsivällisyyttä vähemmän. Nopea saalis ja hyvät otteet: paljon potentiaalia, mutta paree heti kasvattaa kuriin ja nuhteeseen.

Ilmarinen
Hyvin reipas ja asenteellinen poju. Rohkea ja saalisviettinen, joten hallinta kannattaa kasvattaa hyväksi alusta asti. potentiaalia harrastuksiin.

Sijoitustyttö Femma Fiia, Rulla, kävi Lahden näyttelyssä tammikuussa saaden ERIn ja näköisensä arvostelun. ”Hyvä tyyppi ja koko. Hyvä feminiininen pää. Tyypillinen kaula. Lanneosa voisi olla hieman tiiviimpi. Runko kaipaa hieman kehitystä. Riittävä luusto ja kulmaukset. Häntä voisi olla tiiviimmin kiepissä. Karva ja väri ok. Liikkuu normaalisti. Iloinen luonne.” Tuomarina Eeva Rautala. Kiitos Roosa Rullan esittämisestä.

Saksantuonti Isis vom Treuenbrietzener Land, Hani, aloitti näyttelyt Lempäälän pentunäyttelyssä hienosti ollen ROP kera KPn. Arvostelu: ”7,5 kk, hyvän kokoinen narttupentu, jolla lupaavan mallinen pää. Kauniit korvat ja hyvät silmät. Alaleuka voisi olla hieman vahvempi, purenta ok. Hyvät rungon mittasuhteet, ikäisekseen sopiva runko ja eturinta, Kokoon sopiva luusto, hyvät käpälät. Polvikulma voisi olla hieman selvempi ja olkavarsi aavistuksen viistompi. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu hyvällä askelpituudella, vaivattomasti ja yhdensuuntaisesti. Hyvä karvanlaatu, miellyttävä käytös.” Tuomarina Erika Häkkinen. Onnea Elina ja Hani!

Virallisissa terveystutkimuksissa on käynyt sijoitustytöistä Greta Garbo ”Demi” hyvin tuloksin, HD B/B, ED 0/0, PL 0/0, LTV0. Polvet tutkittu terveiksi myös rauhoituksessa ja epävirallisesti olat kuvattu terveiksi. Myös Daami-Diisa kävi uusintatarkissa PL 0/0 edelleen ja lonkat pysyneet D/D lausunnosta huolimatta siisteinä, ei rikkoa eikä oireita. Diisalla kuvattiin myös selkä LTV0, VA0, SP0. Kiitos Tia Demin ja Diisan tutkituttamisesta.

H-pennut ovat nyt 5 kk ja vaihtavat vauhdilla maitohampaita pysyviin. Hyvältä on näyttänyt irvistelyt.

Kotona on rauha laskeutunut laumaan, siinä määrin kuin täällä voi. Jotta kaiken hyvän lisäksi huolen määrä olisi vakio, on meillä vuorostaan toipilaana Gara, joka toivottavasti toipuu pahannäköisestä selkätraumasta, joka sattui viime lauantaina vauhdikkaan piharallin aikana. Toistaiseksi toipuminen on näyttänyt lupaavalta, joten pidämme yllä positiivista tsemppiä. Potilas itse ei tyylilleen uskollisena oikein edes ole huomannut, että jossain kohtaa takapää sanoi itsensä irti, mutta otamme nyt hetken rauhassa ja katsomme tilannetta. Päivä kerrallaan.