Vanha sanonta tuntuu tänä vuonna pitävän paikkansa erityisen hyvin. Kirjaimellisesti talven jälkeen lumen alta alkaa maata olla jo enemmälti näkyvissä ja päivä päivältä näkyy lisää. Tämän lisäksi tuntuu, että moni ajatus asettui paikoilleen maaliskuun aikana. Esimerkiksi seuraavan pentueen yhdistelmä on nyt julkaistu ja sen tiedot löytyy kotisivujen Pentuesuunnitelmat-osiosta. Todellisuudessa tämä yhdistelmä on ollut päässäni jo pitkään, mutta monen monituista mutkaa piti kiertää ja kiveä kääntää, jotta lopulta päädyn takaisin siihen mistä lähdin. Tässäkin asiassa aika sitten näyttää, että kannattiko. Lopullisen päätöksen tein, kun Trikke oli meillä uudelleen lomailemassa maaliskuun alussa. Saimme myös Kingin käymään kylässä samaan aikaan, jolloin näin nämä kaksi itselleni tuttua koiraa vielä yhdessä. Yksilöinä nämä kaksi koiraa ovat omista kasvateistani niitä, jotka ovat hyvin lähellä sitä tavoitetta mitä olen niillä yhdistelmillä hakenut. Molemmista löytyy useita ominaisuuksia, joita olen aikanaan toivonut niiden vanhempien jättävän jälkeensä. 

Maaliskuussa vietimme oman lauman toiseksi nuorimman eli Nikin 7-vuotis synttäreitä. Ihan ei vielä ole koko lauma vetskuikäistä, mutta selvästi aikuisella porukalla mennään. 

Niki täytti seitsemän vuotta.

Kevään etenemistä seurataan nyt myös asuntomarkkinoilla, kun saimme uudet linnunpöntöt paikoilleen tänne meidän vartioidulle asuinalueelle. Toivottavasti ne löytävät asukkaansa jo tämän kevään sesongista.

Wiccan toipuminen on edennyt hyvin ja Keisarinna on palannut normimenoon mukaan, eli helikopterit lentää pihalla niin, että itseä hirvittää. Hyvä niin ja toivotaan tilanteen pitkään tällaisena pysyvänkin. Garakin otti ja kävi kääntymässä pariin kertaan lääkärillä tulehtuneen nisän takia, joka ainakin toistaiseksi rauhoittui ihan antibioottikuurilla. 

Sunnuntaina 24.3. vietimme mukavan päivän Turun kv-näyttelyssä. Ja kyllä, koko päivä siellä menikin, vaikka itse appekehä ei kovin kauaa kestänyt eikä meillä ollut tällä kertaa isoihin kehiin mitään asiaa. Hyvällä porukalla kun sitä juttua riittää kehän jälkeenkin niin, että ehtii kahvilassa santsikupinkin kahvia ottaa. Mukana meillä oli kotoa pappakoira Ässä ja matkalta mukaan napattiin sijoitustytöistä Flirtti Friidu eli Iitu. Aikaisemmin olen Iitun kanssa käynyt vähän paimennukseen tutustumassa ja viime viikolla treenailimme näyttelyä silmälläpitäen juoksemalla ympyrää kaupan parkkipaikalla. Näistä lähtökohdista olen enemmän kuin tyytyväinen siihen miten hyvin meidän yhteistyö näyttelyhallissa sujui. Iitu suhtautui asioihin ihailtavan rennosti ja reippaasti, lisäksi se osasi kivasti rauhoittua vaikka ympärillä kävi melkoinen kuhina. Käytös kehässä ja kehän ulkopuolella oli mielestäni oikein miellyttävää ja tuomarikin totesi koiran ikää kysyttyään että siis 1,5 vuotta elämäniloa, ja niinhän se on. Molemmat koirat saivat hyvät arvostelut Ässä ERI SA PU3 ja Iitu ERI NUK2. Näyttelyissä tulee usein myös juteltua rodusta kiinnostuneiden ihmisten kanssa, niin nyttenkin. Tällä kertaa kehän jälkeen meidän ”leiriin” tuli nainen joka kertoi tulleensa katsomaan entlebucheja, mutta katselleensa myös appenzellikehän, koska on myös niistä lueskellut. Erityisen mukavaksi asian tekee se, että hän kertoi kiinnostuneensa appenzelleista lisää nähtyään miten kivan oloisilta appenzellit olivat näyttäneet kehässä; iloisilta, reippailta ja helposti lähestyttäviltä. Kyllä, kehässä esiintyi 11 oikein kivan oloista appenzellia. Eri kasvattajilta, eri ikäisiä sekä uroksia että narttuja. 

Paljon keskustellaan koirien luonteista ja niin pitääkin. Appenzellien luonteista on aina ollut paljon puheita, syystä ja syyttä. Jotenkin tuntuu, että sveitsinpaimenkoirista appenzellit on niitä, joita edelleen pidetään eniten ”huonoluonteisina” vaikka oman, toki vielä lyhyen, kokemukseni mukaan meillä on tänä päivänä paljon oikein kivaluonteisia appenzelleja. On toki myös niitä, joiden luonteessa on enemmän tai vähemmän toivomisen varaa, mutta mielestäni ei sen enempää kuin vaikkapa muissa sveitsiläisissä. Ehkäpä appenzellien tapa pitää itsestään ”vähän meteliä” antaa äkkiseltään huonompaa kuvaa kuin mitä ne oikeasti ovat tai niiden toimia ehkä tulkitaan tottumattomaltaan väärin. Kaikessa siinä hyvän luonteen tavoittelussa kun ei mielestäni saisi ainakaan unohtaa sitä minkälaisesta rodusta on kyse. Itselläni ainakin kokemus siitä, että monet vaikkapa pentujen kyselijöistä, laittaa yhtäläisyysmerkin hyvän ja helpon väliin. Tiettyä helppoutta tietysti hyvä luonne tuo mukanaan, mutta ei se myöskään tarkoita, että koira olisi hajuton ja mauton, lähes kouluttamatta valmis käyttövalio. Hieman kärjistäen ilmaistuna. Hyvässä luonteessa haluaisin itse nähdä säilyvän myös koiran kyvyn toimia sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa. Sen lisäksi, että se on kykenevä melko mutkattomasti elämään meidän yhteiskuntamme asettamien vaatimusten mukaan. Uskoakseni sitkeässä istuvat ajatukset appenzellien huonosta luonteesta on osaksi juuri sitä, että ihmiset eivät tarpeeksi hyvin tiedä rodulle tyypillisiä tapoja ja tulkitsevat ne väärin. Itsekin helposti tulkitsee väärin vieraan koiran toimia. 

Hyvä esimerkki myös Turun näyttelystä, jossa meidän vieressä kehävuoroaan odotti pitkään broholminarttu. Tämä koira makasi paikoillaan penkin vieressä koko pitkän ajan. Me vieressä appelauman kanssa, joka ei ihan niin paikoillaan ollut. Sitten aloin jutella koiran omistajan kanssa ja ihailin miten hienosti hänen koiransa makoili kaiken hälyn keskellä. Selvisi ,että kyseessä oli noin vuoden ikäinen narttu, joka kotioloissa oli jopa vilkas, mutta jännitti näyttelyssä niin paljon että sulki kaiken pois ja vaan makasi. Ei huolinut nameja eikä halunnut ottaa kontaktia. Omistajalla oli myös kohtalaisia vaikeuksia saada koira jalkeille kun oli oman esiintymisen aika. Kehäkäytös koiralla oli nättiä ja rauhallista, sivusta katsottuna ihan ok, mutta en enää reippaan appen kanssa niin paljoa sitä rauhallisuutta ”kadehtinut”.

Kategoriat: Kuulumisia

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *