Kevään iloja

Kuten joka vuosi, meillä nautitaan keväästä. Aikaa vietetään enenevässä määrin ulkona. Retkeillään tai ollaan vaan omalla pihalla. Seurataan luonnon heräämistä. Erityistä iloa tuottaa lintujen havainnointi. Nyt on jo linnunpöntöt siivottu talven jäljiltä ja jälleen pesistä löytyi materiaalina sammalta ja appenzellin karvaa sopivassa suhteessa. Pihapiiriin on jo asettunut mustarastaat ja laulurastaat. Joutsenet ja kurjet ovat saapuneet, pöllöt huhuilee ja tikat huutelee. Kanalintujen äänet kuuluu metsässä ja puissa pöyrii lukematon määrä pikkulintuja. Tietyt asiat on ja pysyy koronasta huolimatta, niistä nauttiminen onnistuu edelleen. 

Sen sijaan kasvattajaa haittaa suuresti se että korona estää astutusmatkojen tekemisen. Koomista asiassa on se että korona on räjäyttänyt pentujen kysynnän, mutta estää astutusmatkojen tekemisen. Kaikkea suunniteltua ei tarvitse perua, mutta vaihtoehtoisia keinoja joutuu käyttämään. Rian ja Joschin pentue on laitettu alulle ja Ria on ultrattu tiineeksi. Ultran mukaan odotamme mahdollisesti vain yhtä pentua, hyvässä lykyssä joku on sen lisäksi piiloon jäänyt. Ria voi hyvin ja me nyt vaan jäämme odottelemaan miltä sen vatsan kasvu alkaa näyttämään. Parin viikon sisään haen Rian meille, niin saan sitten tuijottaa sitä yötä päivää. 

Helmikuussa saatiin iloita H-pentueen sijoitustyttöjen hienoista terveystuloksista. Hakuhauskan Happy Hippo ja Happy Heart molemmat HD B/A ED 0/0 PL 0/0. Kiitos Mervi ja Jenni tyttöjen tutkimuksiin viemisestä! 

Tärkeää tietoa itselleni sekä koiran omille ihmisille. Koskaan ei voi liikaa puhua sen puolesta että omistajat tutkituttaisivat koiransa. Se virallinen tutkimustieto kun on tärkeää niin monella tavalla. Tälläkin hetkellä kun matkustaminen astutuksien merkeissä ei ole vaihtoehto, ei voi kuin harmitella niitä mahdollisesti menetettyjä mahdollisuuksia kun koiranetti kertoo monista tutkimattomista koirista. 

Maaliskuussa haimme mummokoirille viriketoiminnaksi sijoitustytöistä Marvelin eli Hakuhauskan Happy Heartin. Mummot olivat alkuun Marvelin mielestä pikkasen jännittäviä, mutta pian se jo löysi paikkaansa porukassa. Marvel on hurjan kaunis pienikokoinen narttu, melkein kuin lelukoira, jossa on isot patterit sisällä.

Nopeasti se keksi erilaisia puuhia ja askarteluja, mutta oli myös hyvin kuulolla ja hoksasi nopsaan mitä sen toivottiin tekevän. Marvelissa on myös niin paljon tuttuja piirteitä ja tapoja että melkein sydän pakahtui kun sitä katseli. Yhtä aikaa nauratti ja itketti. Useamman kerran tuli tunne kuin olisi katsellut ihan nuorta Ässää. Näissä se elämä jatkuu.