Bellis_kevat
Bellis nauttii keväisestä lämmöstä.

Ensimmäiset aamut, kun ulos mennessä ulkona tuoksuu kevät ja pihapuissa linnut pitää konserttiaan, ovat aina yhtä ihania. Meillä on nyt ensimmäinen kevät ilman kissaa reilusti yli 10 vuoteen. Se tarkoittaa sitä että nyt laitetaan uusia pönttöjä linnuille. Tilaukseen lähti heti pönttö puukiipijäparille, sini- ja talitiaisille sekä kirjosiepolle. Monelle muullekin varmasti olisi kysyntää, mutta aloitetaan asuntokannan parannukset nyt näistä. Ihania keväältä tuoksuvia ulkoiluilmoja on hyödynnetty ja lenkit työpäivien jälkeenkin ovat pidentyneet kun valoa riittää pidempään. Ikävänä vastapainona on tietenkin olleet järkyttävän liukkaat jäiset kelit joihin ihmisillä auttaa kunnolliset nastakengät mutta koirat ovat aivan jääkelien armoilla. Kolme viikkoa sitten jääkelien ja koiralauman yhteensopimattomuus kolahti meille ja kovaa. Pitkään ollaan saatu pitää meidän rymylauma ehjänä, mutta nyt oli tähdet väärässä kuviossa ja Wicca sai pahan osuman jäisellä pihalla. Kiitos todella hyvän ja asialleen omistautuneen kunnaneläinlääkärin, joka ennenkin on meidät pulasta pelastanut, Wicca pääsi nopeasti tutulle ortopedille jolle muuten olisi ekat ajat olleet maaliskuussa. Ct-kuvat kertoi aika karua totuutta selästä, mutta onneksi Wicca itse näytti nopeaa toipumista. Koska selässä oli yhden pullistuman sijaan useita pullistumia, on syytä uskoa siellä olevan iän tuomaa rappeumaan. Konservatiivinen hoito näytti kuitenkin toimivan hyvin, niin sillä päätettiin jatkaa. Nähtäväksi jää mitä selkä kestää, kun rajoitettu liikunta aikanaan loppuu. Mutta eipä tästä elämästä muutenkaan tiedä mitä huominen tullessaan tuo. Tällä hetkellä Keisarinna vaikuttaa tyytyväiseltä ja se on koiran elämässä tärkeintä, hetkessä kun eletään. Ainakin vielä saamme lohikäärmeemme pitää.

wicca-lepaa
Wicca potee selkävaivaa sohvalla lepäillen.

Hurjasti hauskempia hetkiä vietettiin viikko sitten G-pentujen pentutapaamisessa, jossa paikalla oli pennuista 7/8 omistajineen. Reippaita ja riehakkaita koiralapsia, jotka mielestäni olivat yllättävänkin hiljaisia. Pennut ovat nyt iältään viisi ja puoli kuukautta ja niiden hammaskalusto on juuri vaihtunut. Itselleni iso ilo oli katsoa pentujen suuhun ja todeta kaikkien hampaiden vaihtuneet nopsaan ja helposti. Pennuilla oli suussaan kauniin näköiset purennat. Muutenkin lapsoset olivat kasvaneet ja kehittyneet nätinnäköisesti sekä vaikuttivat pitkälti siltä mitä toivoin. Miinuksena tässä pentueessa on puuttuvia palleja, jotka onneksi aiheuttaa oireita vain kasvattajan aina verestävälle vatsahaavalle. Sijoitustytöt Demi ja Ria ovat molemmat erittäin mukavan oloisia sekä hauskasti eri muotista tulleet. Demi muistuttaa paljon äitiään sekä luonteensa että rakenteensa osalta, Ria enemmän isäänsä tullut. Aika sitten näyttää mitä näistä neidoista kasvaa. Meidän puolesta kiitän kaikkia mukana olleita pentujen perheitä, mukava oli tavata, hienosti olette pentunne pitäneet. Terveiset myös Tipon perheelle, jotka eivät paikalle päässeet, hyvin on yhteiselo sielläkin alkanut viestien perusteella. 

Hermoja helisyttää tällä hetkellä edelleen Trikken sulhasen valinta. Iloinen olen ystävällisistä uroksien omistajista, jotka ovat minulle koiristaan kertoneet ja aikaansa antaneet koiriaan näyttämällä. Pohdinta ja asioiden puntarointi jatkuu edelleen. Poliisitermejä lainaten kaikki tutkintalinjat ovat edelleen auki. Onneksi on olemassa asioista perillä olevia ystäviä, joiden kanssa voi purkaa ajatusten umpisolmuja. En tiedä moniko ymmärtää millaisia mietteitä voi päässä liikkua silloin kun yrittää valita mitä vikoja mahdollisesti haluaisi seuraavaan pentueeseen, kun tietenkään ei haluaisi mitään vikaa. Silloin tarvitaan asiaa ymmärtävää ystävää, muistuttamaan mitkä on niitä asioita mitä on saavuttanut ja mitkä haluaa pitää. Aina saa jotain mitä ei olisi halunnut, mutta mitkä on ne asiat mistä et halua luopua.

Demi_ja_Ria
Demi ja Ria.
Kategoriat: Kuulumisia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *