Suru, ikävä ja kaipaus on meillä läsnä syksyssä. Jo monena vuonna peräkkäin on meillä syksy sisältänyt suuria suruja ja luopumisia. Onneksi hiljainen, rauhallinen ja vihreän hämyinen metsä lohduttaa ja hoitaa itkeneitä silmiä ja surullista sydäntä. Surulle ja ikävälle on annettava aika ja paikka, mutta siihen ei pidä jäädä asumaan. On hyvä olla asioita jotka vie eteenpäin ja tuo välillä pois sieltä surun sylistä. Meillä ne asiat on nyt ollut nuoria sijoituskoiria, jotka on iloa ja säpinää tuoneet viimeisen kuukauden aikana meidän arkeen. Ne ovat myös hyvällä tavalla muistuttaneet siittä hyvästä jota olemme saaneet ja miten elämä jatkuu jälkeläisissä. Sielunhoidon lisäksi rauhallinen vihreä metsä on tarjonnut meille mielettömän suppilovahvero saaliin. On ollut mahtavaa kun on voinut samalla kertaa hoitaa surevaa sielua, ulkoilun koirien kanssa ja hankkia raaka-aineet päivän ruokaan.
Ensimmäisenä piristysruiskeena laumaan kylään saapui sijoitustytöistä Ilman Impi eli Tarra. Tarra saapui laumaan hyvällä asenteella, tarkkaillen rauhassa tilannetta ja tietäen paikkansa porukassa. Selvästi on Tarralle opettu myös kuuntelun ja odottamisen jaloa taitoa, vaikka niiden toteutus vaatiikin paljon tahdonvoimaa tältä elohiireltä. Mielyttämisenhalua löytyy kuitenkin sen verran että oikein hämmästyin sen kykyä odottaa, keskittyä ja kuunnella. Tarra myös hyvin nopeasti hoksasi asioita ja alkoi tarjota eri vaihtoehtoja asioiden toteutukseen. Äänenkäyttökin oli Tarralla hyvin maltillista, mikä oli myös oikein mielyttävä yllätys. Tarra osasi käyttäytyä Belliksen ja Garan kanssa oikeanlaisella kunnioituksella niin, että välillä jopa Bellis intoutui sen kanssa ulkona leikkimään. Ennen kun palautimme Tarran omaan laumaansa kävimme sen kanssa retkellä Savojärvellä sekä hienosti kahvilla Vanhassa Porvoossa. Molemmissa ympäristöissä se käyttäytyi meidän kanssa hienosti. Hyvin rakastettava lapsikoira, jonka kanssa on selvästi osattu vahvistaa oikeita ja painaa alas oikeita ominaisuuksia.
Seuraavaksi kylään kutsuttiin sijoitustyttö Greta Garbo eli Demi. Demi onkin jo kaksivuotias nuorukainen mutta sen laumaan asettuminen oli varmasti yksi helpoimmista, vaikka se välillä kipakkaankin ilmaisi mielipiteensä Bellikselle ja Garalle, jotka hienosti malttoivat mielensä eivätkä provosoituneet Demin mielenilmauksista. Demi on hyvin suloinen ja kuuliainen kainalokoira, josta kuitenkin löytyy potkua harrastuksiin. Sen kanssa olo ja elo oli helppoa sen kahden viikon aikana jonka se meillä vietti. Helposti olisi voinut unohtaa, että se on vain käymässä ja ajatella sen olleen meillä aina. Lähes kipeän suloinen oli sen tapa käpertyä nukkumaan sohvalle mun päälle samoin kuin Wicca tai nukkumaan sänkyyn mun viereen samaan paikkaan kuin Wicca. Silmät kun laittoi kiinni saattoi hetkeksi palata ajassa taaksepäin. Hauskaa oli myös nähdä Demin liikkumisessa samanlainen liike jonka olen aikaisemmin nähnyt vain Demin emänemällä Crestalla. Demi onkin jännittävä yhdistelmä tuttuja piirteitä eri koirista sekä luonteensa että ulkonäkönsä puolesta. Yllätyksenä itselle tuli se miten nopeasti se asettui eri tilanteisiin ja miten rauhallinen se olemukseltaan on. Avoin ja erittäin luottavainen se onkin aina ollut. Ongelmana lähinnä ihmisten ylirakastaminen, jonka saimme kokea myös Pukkipalon retkellä kun kaikki retkeilijät olisi pitänyt tervehtiä ihan väkisin. Vieraiden koirien ohitus sitä vastoin ei tuottanut sille isompia ongelmia. Ennen meille tuloaan Demi kävi Tian kanssa luonnetestissä, jossa näkyi sen luotto ihmiseen, nuori ikä ja asema lauman alimmaisena. Hyökkäävät asiat, kuten kelkka ja tynnyri, olivat sille pahoja kun taas pimeä huone oli ok ja vieraan kanssa leikkiminen oli kivaa. Myöskään laukaukset eivät sen maailmaa hetkauta. Kokonaispisteitä jäi plussalle 86. Kiitos Tia Demin testiin viemisestä.
Demin lähtiessä takaisin omaan laumaansa otimme kotimatkalta kyytiin sijoitustytöistä Ilman Iron, joka onkin meillä muutaman päivän viime kesänä vieraillut. Osasimme siis pientä pyörremyrskyä odottaakin. Iro on varmasti sellainen lapsikoira, että sen kanssa olisi moni ihmeissään, ei siis mikään ihan peruslenkkikaveri. Itselläni Iro kyllä liikauttaa jotain ihan tiettyä kohtaa sydämessä. Jotain mikä liikahtaa kun näkee jotain vähän kesytöntä, jotain vähän villiä. Tarrassa ja Irossa on molemmissa paljon samaa, paljon sellaisia ominaisuuksia joita niihin toivoin, mutta tuntuu että Iro on näistä kahdesta se, jolla on enemmän ihan omia visioita ja tahtoa niiden toteutukseen. Hyvin kekseliäs ja hoksaavainen lapsi. Jotenkin se myös vaikuttaa käytökseltään hiukan putkiaivolta eli urosmaiselta. Iro ei mummoja kumarrellut eikä väistänyt vaan tuntui vaan innostuvan lisää komentamisesta. Ei haastanut vaan riekkui ja riehui kuin pahainen junnu-uros. Alkuun mummot olivat hyvinkin närkästyneitä sen käytöksestä mutta heltyivät lopulta leikkimään lapsen kanssa, jopa niin että välillä oli vaikea mennä sanomaan kuka riehumis, täpsimis tai vetämisleikin oli aloittanut Iro, Bellis vai Gara. Iron kanssa kävimme myös näyttelytreenissä, retkellä Koskeljärvellä sekä kauppakeskuksen menoa ihmettelemässä. Kaikissa näissä se mielestäni osasi käyttäytyä ikäänsä nähden hienosti. Ilokseni huomasin saman kuin Tarrankin kohdalla eli äänenkäyttö oli hyvin maltillista, kodin ulkopuolella oikeastaan olematonta. Myöskin malttia ja harkintaa löytyi kivasti kun se oli ilman mummoja ja pois tutusta ympäristöstä. Hyvin veikea tyyppi jonka kehitystä on mielenkiintoista seurata.
Omat rakkaat, Bellis ja Gara, ovat jaksaneet tämän kakararumban uskomattoman hyvin ja ottaneet kärsivällisesti ja nätisti vastaan vieraan toisensa jälkeen. Nyt taidamme antaa niillekin enemmän aikaa ja rauhoittua hetkeksi ennen seuraavia vierailijoita. Mukava harrastuspäiväkin on mahtunut mukaan viimeiseen kuukauteen eli pääsimme Hakuhauskojen kanssa pitämään rakennusetsintäpäivää Poriin, Krista Heinisen ja Kingin vetämänä. Jälleen oli kiva katsoa innoissaan olevia koiria ja iloisia ihmisiä. Halua työskennellä ja kykyä käyttää nenää löytyi kaikilta koirilta. Myöskään outo paikka, ihmiset tai alustat eivät aiheuttaneet ongelmia. Reipasta sakkia. Kiitos kaikille mukana olleille ja erityisesti Kristalle päivän järjestämisestä ja kouluttamisesta. Kuvia päivästä löytyy TÄÄLTÄ.
Jenni ja sijoitustyttö Happy Heart, ”Marvel” saivat suoritettua pelastuskoirien alkeiskurssin Satakunnan pelastuskoirissa ja siirtyvät varsinaiseen koulutukseen kohti pelastuskoiran ja -ohjaajan uraa. Onnea Jenni & Marvel!
0 kommenttia