Viime aikoina olemme saaneet nauttia talven kauneudesta ja ulkoilun iloista upeissa lumimaisemissa.
Tammikuun alussa me nautimme viikon verran Rian vierailusta meillä ja kuten aikaisemminkin, Ria asettui laumaan sekä talon tavoille hyvin.

Yhtenä päivänä jätimme mummokoirat kotiin lepäämään ja suuntasimme päiväretkelle Savojärvelle kera hyvän ystävän. Mukaan lähti Taina oman kasvattinsa Aamun kanssa.
Lähteissä mietimme miten mahtaa retki onnistua näiden kahden nuoren, toisilleen vieraan nartun kanssa, mutta emme antaneet ajatuksen sen enempää häiritä. Onhan meillä molemmilla takana jos jonkinlaisia reissuja sekalaisten appeporukoiden kanssa, joten yhden järven kieräminen ei olisi ongelma vaikka tytöt eivät toisiaan sietäisikään.
No, eipä voinut kuin nauraa ja ihmetellä näitä meidän kasvatteja jotka olivat hiljaisia sekä erittäin kauniisti käyttäytyviä koko retken ajan ruuhkaisella luontoreitillä.
Riaa ja Aamua ei häirinnyt toiset kulkijat, ei ihmiset eikä koirat, nätisti kulkivat pitkospuita peräkkäin. Lienevätkö appenzelleja alkuunkaan?
Mihin tämä jalostus on rodussa oikein mennyt, kun ovat näin helppoja. Huumorilla tietenkin. Olemme kumpikin Tainan kanssa eläneet ja liikkuneet useamman erityyppisen appenzellin kanssa, on ollut urosta ja narttua, avointa ja varautunutta, sosiaalista ja epäsosiaalista, terävää ja rauhallista …

Tämäkin päiväretki olisi saanut aivan erilaisen säväyksen jos olisimme kumpikin ottaneet kotoamme jotkut muut koirat mukaan. Olisi turvavälit saaneet uuden merkityksen ja kanssakulkijat tarvinneet korvatulpat, me oltais Tainan kans pärjätty silti kyllä. Ollaan ennenkin reissattu keisarinnojen ja prinsessojen kanssa.

Toisten kasvattajienkin koiria on tullut nähtyä, kotimaassa sekä ulkomailla, lähinnä Saksassa ja Sveitsissä. Yhdessä ja erikseen ollaan pohdittu rotua ja sen ominaisuuksia. Ulkoisia ja luonteellisia. Laidasta laitaan on tullut nähtyä koiria, ja mitä enemmän niitä näen sen paremmin ymmärrän mitä kaikkea en vielä tiedä.


Kasvattaja on pennun edunvalvoja

On hyvin vaikea vastata lyhyesti ja yksiselitteisesti kysymykseen millaisia appenzellit ovat? Tai edes millaisia niiden pitäisi olla? Sitten kun on nähnyt riittävän paljon erilaisia appenzelleja alkaa näkemään sen mikä niille on yhteistä. Näitä pohdintoja herättää itsellä usein kyselyt rodusta joissa kysytään ”sopisiko appenzelli meille”. Omasta mielestäni pitäisi ennemminkin asettaa kysymys ”sopisinko minä appenzellille”. Ihminen voi päättää haluaako ottaa perheeseensä tietyn pennun, mutta se pentu ei voi valita perhettään.
Tässä kohtaa kasvattaja on pennun edunvalvoja valitessaan koteja. Ole siis rehellinen itsellesi ja kasvattajalle sen suhteen mitä aiot koirasi kanssa tehdä. Kerro rehellisesti myös se jos et tiedä mitä haluat tehdä. Joka pentueessa kun löytyy erilaisia pentuja sijoitettavaksi erilaisiin hyviin koteihin.
Jos olet nähnyt yhden appenzellin olet nimenomaan nähnyt yhden rodun edustajan. Siinäkin vielä niin että siihen millainen se on, on vaikuttanut se missä se on elänyt ja mitä sen kanssa on tehty.
Omasta mielestäni yksi rodun rikkaus on sen monimuotoisuus, mutta se on myös haaste uusille rotuun tutustujille. Juurikin oli tapaus jossa rotuun tutustuja tapasi kasvattajan luona useamman appenzellin.
Näitä katsellessaan totesi, että voisin hyvin ottaa tuon nartun pennun, mutta en tykkää tuosta toisesta enkä ottaisi sen pentua. Ja tässä siis kyseessä äiti ja tytär, vieläpä niin, että hän olisi ottanut sen tyttären pennun mutta ei sen nartun pentua jonka pentuun oli juuri ihastunut. Loogista eikö?

Mieti mitä haluat koiraltasi

Rotuun tutustuessa pitäisi ensin oikeasti miettiä rotutyyppiä yleisesti ja sitä mitä itse haluaa sekä erityisesti sitä mitä ei halua ja sitä mihin on itse valmis, mihin oma mielenkiinto riittää.
Haluanko oppia tuntemaan koirani ja sen ajatusmaailman. Mitä tämä rotu on alkujaan tehnyt ja mitä sen pitäisi pystyä tekemään. Mitä ominaisuuksia sillä silloin pitäisi olla. Haluanko minä niitä ominaisuuksia omalle koiralleni ja mihin minun koirani voisi niitä ominaisuuksia käyttää. Ja jos se ei voi niitä ominaisuuksiaan mihinkään käyttää niin sovinko minä sille omistajaksi. Mitä voin tarjota koiralleni. Olenko oikeasti kiinnostunut rodusta ja sen alkuperästä vai olenko kiinnostunut ajatukseen rodusta, jolla on paljon kivoja ominaisuuksia.

On helppo unohtaa että iloinen, energinen, oppivainen, omaan laumaan sitoutunut koira voi olla samaan aikaan myös varautunut, itsenäinen, vahtiviettinen, remmirähjä ja hankalasti hallittava.
Se mitkä ominaisuudet nousee vallitsevaksi riippuu monesta tekijästä, siitä mitä ja miten koiran kanssa toimitaan ja miten ihminen asiat näkee ja kokee. Se mikä on ongelma yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle. Monessa kohtaa asenne ratkaisee, näkeekö koirassaan vahvuuksia vai heikkouksia.
Eli edelleen kehoitan rotuuntutustujia miettimään ennemminkin sitä, että sopivatko he appenzellille kuin että sopiiko appenzelli heille.

On paljon rotuja joista saa kivan kaverin lenkille, retkelle ja vaellukselle. Myös appenzellista saa kivan kaverin lenkille, retkelle ja vaellukselle. Sen lisäksi saa vielä paljon muuta, joskus jopa enemmän kuin osaa arvatakaan.
Kannattaa kysyä itseltään onko valmis tekemään töitä ja oppimaan, jos saakin enemmän kuin on kuvitellut. Riittääkö aika ja mielenkiinto yhteiselle matkalle.

Elävä eläin on matka, jonka määränpäätä ei voi etukäteen tietää.

Mummot vauhdissa

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *