Joulua odotellessa....

Tuesday 12/20/11 time 9:33 PM

Olen paljon ajatellut kulunutta vuotta, kaikkea mitä se on pitänyt sisällään. Tämä vuosi alkoi aika hullunmyllynä Wiccan saapuessa taloon tammikuun lopulla. Niistä ajoista elo on tasaantunut paljon, vaikka ei tätä laumaa millään voi rauhalliseksikaan kutsua. Liikkeessä ja virkeänä pysyy koirien lisäksi sekä emäntä että isäntä.

Vuosi on tuonut tullessaan hienoja hetkiä harrastusten parissa. Näyttelyissä kaikki 4 koiraa ovat kauniiksi ja komeiksi todettu. Ässä on reissannut maailmallakin komealta näyttämässä ja muutaman uuden tittelin kotiin hakemassa. Pata kävi kaksi vuotta täytettyään viimeisen sertinsä pokkaamassa Pöytyän näyttelyssä tullen Suomen muotovalioksi. Bellis ja Wicca ovat hienosti aloitelleet näyttelyitään, kummallakin saaliina pari sertiä. Wicca oli myös pääerikoisnäyttelyn paras juniorinarttu. PK- puolella Ässä pääsi loppukesällä/ syksyllä käymään kolme koetta saaden hienosti tulokset HK1 ja JK1. Näistä tuloksista olemme ylpeitä ja iloisia!! Padan BH haaveet kariutui sairaslomiin, mutta jonkin verran saatiin treenailtuakin, eniten jälkeä ja tottista. Pääasia kuitenkin, että tällä hetkellä näyttää siltä että Pata on toipunut sairasteluistaan aikas hyvin. Ensi vuosi näyttää mihin päästään vai päästäänkö.... Bellis ja Wicca pääsivät molemmat alkuun tottiksissa, jäljellä. Haussakin on rullat tulleet tutuiksi. Agilityn alkeisiin pääsi tutustumaan Pata ja Bellis, ohjaajinaan minä ja Iita. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli mulla ja Padalla vaikka muille jakaa, Iita ja Bellis tutustuivat vähän rauhallisemmin rataan. Syksyn tullen Iita ja Bellis pääsivät ATT:n pienryhmään treenailemaan agilityä Hilskan Kaisan johdolla. Tytöt on tykänny ja edistystä on tullut rutkasti.

Kuluneesta vuodesta jää varmasti mieleen uudet ystävät, joita Ässän pennut toivat meidän elämään. On ollut iso ilo päästä osalliseksi pentujen tuomasta ilosta perheissään. Onnellinen olen siitä kuinka ihanat perheet pennuilla on ja kuinka hyvin pennut ovat paikkansa perheissä täyttäneet!

Suurella lämmöllä muistelen myös mahtavaa matkaamme ystävien kanssa Appenzelliin ja Pariisin Maailmanvoittaja -näyttelyyn. Sekä ihanaa kesäistä näyttelyviikonloppua Ruotsinmaalla kera hyvän ystävän ja maukkaan ruoan.

Suuret kiitokset lähtee myös meidän mukavalle ja osaavalle hakutreeniporukalle, hauskaa on ollut ja tulosta on saatu aikaiseksi!

Eläinavusteisen valmentajan koulutus on osoittautunut juuri niin hyväksi kuin odotinkin, eläinavusteinen kuntoutus, hoito ja opetustyö tulee ja vauhdilla. Pilottiprojekteja laitetaan alulle ja uraauurtavaa työtä tehdään suurella sydämellä ja isolla innolla. Siinä ei työtunteja turhan tarkkaan lasketa :)

Ensi vuotta odottelen rauhallisissa tunnelmissa, vaikka paljon on suunnitelmia ja toiveita tulevalle. Tällä hetkellä keskitymme koko lauman voimin nauttimaan olostamme ja syömään hyvin, ulkoilua unohtamatta. Lataudutaan ja kerätään voimia tuleviin koitoksiin :)

Kaikille haluan toivottaa Rauhallista Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2012!

Vähän lainattua...

Wednesday 11/30/11 time 1:51 PM

Lainattuna tähän kirjoitukseen laitan jo sennenfoorumilla julkaistut tekstit: Mikan kirjoittamana hänen ja Ässän saavutukset viikonlopulta 5.-6.11. sekä oman kirjoitukseni mun ja Padan esineruututreenistä, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen....

PK-haku 2 Kaarina 5.11.2011

Alpenhirts Superman (Ässä) kävi tänään koittamassa avoimen luokan hakurataa. Eipä ihan onnistunut niinkuin Strömsössä.
Tottis 72 p (ne noudot edelleen vähän vaiheessa ), esineruutu 28 p, haku 110 = 210 p
Hakuosuudessa kaikki kolme maalimiestä löytyi mutta viimeisen ukon ilmaisu jäi kesken. Aloitti haukun ja ehtisin ilmaisun hyväksyä tuomarille mutta sitten haukku loppui ja Ässä päätti tulla mun luokse ja mainitsi siinä tullessaan, että onpa näissä hommissa paskat palkat - hae ite ukkos! Tällainen on haukkuvan koiran virheilmaisu.
Yritin koiran lähettää vielä uudestaan ukolle kun aikaa vielä oli jäljellä mutta eipä se enää sinne mennyt vaan kiipesi kivelle poseeraamaan: katsokaa kaikki kun olen komea! Näyttelyputte! Ohjaajana olen iloinen, että itse sain kehuja jämäkästä ja hyvästä ohjauksesta.

JK1 Salo 6.11.2011

Ässä kävi tänään kokeilemassa jälkeä. Kotiin tuomiseksi kakkostuloksella JK1-koulutustunnus. Maasto 166p (yksi keppi jäi metsään) tottis 91p. 

Ässä sai hienosti voitettua väsymyksensä viimeiseen osioon, siis tottikseen, ja saatiin kovasti kehuja yhteistyöstä ja korkealla vietillä tehdystä tottiksesta. Noudotkin treenattiin aamulla kuntoon ennen koetta. 

Esineruutu treeni Padan tapaan:

Viimeviikon torstaina tein lähinnä Ässää varten lähimaastoon esineruudun. Ajatuksena pikkutreeni ennen viikonlopun kokeita. Vasempaan takakulmaan jätin kädestäni hanskan ( VIRHE! älä koskaan jätä ruutuun esinettä jonka OIKEASTI haluat takaisin ), muut kaksi esinettä oli treenirepusta tarkoitukseen varattuja esineitä. Ajattelin että kädestäni jättämäni hanskan Ässä ainakin hyvin bongaa ja näin tekee hyvin töitä ihan taakse. OK, Ässän treeni meni hyvin, otin vielä Belliksen ja Wiccan vähän harjoittelemaan, kumpikin yhden esineen ruudusta toi. Sitten alkoi jo pimeys laskeutumaan, laitoin kaikki 3 esinettä takaisin ruutuun samoille paikoilleen. Hain Padan vähän kans treenaileen. Esineet on aina sille olleet helppoja löytää. Lähetin koiran pimeään vas. takakulmaan.... odottelin hanskani saapumista.... koira tulee suussaan esine no.2. Lähetän uudestaan vas. takakulmaan .... koira saapuu pimeydestä suussaan esine no.3. Sanoin Mikalle että mulla onkin sitten aikanaan kokeessa helppoo ku voin yhdestä ja samasta paikasta lähetellä ja koira tuo koko ruudun esineet :) No, lähetin taas vas. takakulmaan ... koira ei enää etene kunnolla... lähetän vähän napakammin uudestaan.... ei etene.... epänormaalia käytöstä Padalle! Liikun itse ruudun sisään ja lähetän taas .... ei tulosta.... liikun lisää, lähemmäs hanskaani.... koira ei vaan tuo mitään! Sanoin Mikalle että ei voi olla totta ettei Pata muka löydä ruudusta MUN hanskaa??? Olin jo ihan lähellä esinettä .... ja samassa tajusin että taskulampun valokeilassa EI ollut hanskaa! Hanska oli hävinnyt! Ei siis ihme että koira ei mitään tuonut. Totesin kiukuspäissäni Mikalle että varmaa toi pölö on sen ahneuksissaan niellyt sen! No, totesimme että Pata oli varmaan innossaan pudottanut hanskan jonnekkin ruutuun ja ottanut toisen esineen, siellä pimeässä häärätessään. Ajattelin harmistuneena hanskaani ja päätin käydä sitä valosalla etsimässä, kun ehtisin.

Tänään ehdin. Otin töiden jälkeen mukaani Ässän ja Padan, menin kävelemään edestakaisin sinne ruutuun toiveena löytää hanska. Pikkasen patistelin poikia etsimään mamman hanskaa.... kuljeskelin ja katselin.... suunnilleen vasemman takakulman kohdalla pikkasen läppäsin Pataa kylkeen ja sanoin että menes ny hakeen se mamman hanska. Ja mitä tekee koira ... OKSENTAA SEN HANSKAN mun jalkoihin :D

Että näin.... meidän Pata :)

Ässän kokeiden jälkeen on ollut havaittavissa ihan pientä treeniväsymystä, ei niinkään maastojen osalta, mutta tottistelut on nyt jäänyt ihan tänne kotipihatottisten tasolle. Vuosien vastaan hangoittelun jälkeen olen nyt pikkusen opetellut käyttämään naksua. Siis koskaan en
ole sitä koulutusmuotona väheksynyt, päinvastoin, mutta kun itse on ihan pääsiäiskäsi niin en ole halunnut mitään "välineitä" taskuihin lisää. Kivasti ollaan nyt kuitenkin alkuun päästy ja varsinkin Pata tuntuu siitä hyötyvän. Pata on nyt onneksi muutenkin voinut paljon paremmin, kiitos osteopaatti Maare Kaiperlan.

Bellis ja Iita ovat päässeet hyvin mukaan ATT:n treeniporukkaan ja edistymistä tapahtuu koko ajan. Tosin eilisissä treeneissä Bellis oli vahvasti sitä mieltä että rimat on alitettava, jos ei muuta niin ryömimällä.... lopulta se hyppykin sieltä löytyi, mutta ei niin lennokkaana mihin ollaan totuttu. Kotona sitten tutkiskelin koiraa ja löysin oikein kipeän oloisen paikan hännän tyvipuolesta. Tämä voi olla syy Belliksen hyppyhaluttomuuteen eilen. Nyt sitten seuraillaan tilannetta ja toivotaan hännän nopsaa paranemista.

Belliksen ja Wicca rullaharjoitukset hakumetsässä etenee hitaasti, mutta varmasti. Viimeksi Wiccakin sai pidettyä ajatuksensa aikas hyvin kasassa ja treeni onnistui kivasti. Lieneekö syy onnistumiseen Wiccan pienessä väsymyksessä, kun oli ennen treenejä metsälenkillä tainnut käydä salamavauhdilla Kiinassa kääntymässä. No, kun on ylimääräiset höyryt päästetty ulos niin Wiccakin pystyy keskittymään.... ainakin hetken :)

Mukavia syysulkoiluja kaikille :)

Onnea, Onnea, Onnea :)

Friday 10/21/11 time 7:52 PM

JEEE, JEEE ja JEEE!!! Vihdoinkin Mika sai itsensä valmiiksi, otti ja meni Ässän kanssa 24.9. hakukokeeseen. Voi sitä järjetöntä jännitystä mikä mulla oli vatsassa koko päivän. Mika tuntui olevan hyvinkin rauhallinen ja varma, mikä tietysti oli vain hyvä asia. Tottisosuuden Ässä suoritti pääosin erinomaisesti, pisteet putos enimmäkseen noudoista. Niissäkin syy oli enemmän ohjaajan kuin koiran. Vettä kun sateli reilunlaisesti, niin märkä kapula luiskahteli hiukan jännittyneen ohjaajan kädestä vähän minne sattui. Lisäksi Ässä "vähän"
malttamattomana varasti A-esteelle, tuoden kapulan ennen käskyä, joten esteen eteen päätynyttä kapulaa ei enää saanut uudelleen heittää. Eteenmenokin meni vähän kaarevaksi, mutta Ässä kuitenkin totteli hienosti maahan käskyä :)  Loppupisteet tottiksesta 70, ei hyvät mutta riittävät :) Esineruutu oli Ässän ehdoton bravuuri, esine tuli Mikan käteen ekalla pistolla alle minuutissa eli pisteitä täydet 30 :) Maastossa Ässä löysi varman oloisesti kaikki 3 ukkoa, putsaten näiltä vaikut korvista komeella haukullaan! Tuomari erikseen kehui koiran hyvää ilmaisua :) Hakuosuudesta pisteitä hienot 160, 10 pistettä vähennettiin hallinnasta, tai siis sen lievästä puutteesta maalimiehellä. Ässähän on hyvin innokas pysymään ihan palkkansa vieressä. Kokonaispisteet 260 ja koulutustunnus HK1 oli tosiasia! Mahtava tunne! Kiittää pitää erityisesti meidän hienoa treeniporukkaa, josta löytyy tietoa, taitoa, innostusta ja kannustusta! Nyt vaan uusia kokeita katselemaan... 

Mikan ja Ässän juhlinnan jälkeen voitinkin juhlia pikku-Wiccaa, joka 5.10. täytti vuoden. Ei siis ole ihan pentu enää :) Wiccasta onkin kasvanut oikein kaunis neiti, jolta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Wicca tekee kaiken aina korkealta ja kovaa, saa sitten nähdä onko kyseessä vielä hiomaton timantti vaiko aito katastrofi :)

Äärettömän iloinen ja ylpeä olen Iitan ja Belliksen puolesta, he kun pääsivät mukaan Agility Team Turun (ATT) junnuryhmään treenailemaan.  Pari kertaa ovat nyt ehtineet käydä ja kovin on kivaa ollut :) Ensimmäinen kerta hallissakin sujui mallikkaasti, vaikka Belliksessä pientä jännitystä huomasikin, liittyen erilaiseen ympäristöön. Mutta kun tekemisen makuun pääsivät niin ympäristökin unohtui :)

zzJäljestys on nyt jäänyt tauolle samoin kuin Pata. Pata taukoilee nyt lähes kaikesta treenauksesta terveydellisistä syistä. Nyt koitetaan saada koira kunnolla kuntoon ja sitä odotellessa treenaillaan vaan pientä kivaa kotona, hemmotellaan ja paijaillaan.

Sivutuotteena Padan taukoilusta on seurannut Belliksen ja Wiccan siirtyminen toistaiseksi jäljeltä hakumetsään, jossa tytöt nyt opettelee rulla-ilmaisun ihmeellistä maailmaa. Intoa ei ainakaan näiltä varautuneilta neideiltä ole puuttunut, kiitos niin suunnattoman AHNEUDEN :) Riemastuttavaa on ollut huomata kuinka rohkeina likat metsään lähtee, ainakaan vielä ei ole mörköä tullut vastaan :) 

Ihanat raikkaat ulkoilu ja treeni-ilmat senkun jatkuvat. Metsä on täynnä syksyn väriloistoa. Puolukoita ja karpaloita löytyy vielä mättäiltä suuhun laitettavaksi, noin niinku välipalaksi ulkoilun lomassa. Liian usein yllätän silti itseni täältä koneen syövereistä.... syynä mikäs muukaan kuin uroksen etsintä. Ei ole helppoa ei, kun puuttuu se kristallipallo että voisi etukäteen katsoa mitä mikäkin uros jättäisi juuri sen oman narttuni kanssa. Nyt on sentään päästy karsinnassa jo aika loppusuoralle. Tämän hetken ykkösehdokasta ovat  "salaiset agenttimmekin" maailmalla jo käyneet tapaamassa. Kivaksi ja komeaksi ovat ehdokkaan ihan livenäkin todenneet. Onneksi vielä on aikaa katsella, kuunnella ja pohdiskella vaihtoehtoja....

 

Punarinta koputti ikkunaan

Tuesday 9/20/11 time 1:46 PM

Jossain kohtaa kesä vaihtui syksyksi. Lehdet alkoivat kellastua, puolukat kypsyivät ja suppilovahverot ilmestyivät kuin tyhjästä. Juuri äsken havahduin siihen kun punarinta koputti keittiön ikkunaan kesken lehden lukemiseni. Lehdessä kerrottiin kuinka kurjet ovat aloittaneet matkansa kohti Espanjaa. Minä se vaan kaivan esiin villasukat sekä kumisaappaat ja lähden koirien kanssa metsään korit keikkuen.

Edellisen kirjoituksen jälkeen onkin ehtinyt tapahtumaan monenlaista....  

Elokuun alussa Belliksen kasvattajat, Karin ja Tom Jande, lapsineen ja koirineen vierailivat lomamatkansa yhteydessä meillä muutaman päivän. Äärettömän mukava oli heitä nähdä ja kuulla Ässän "saksanlasten" kuulumisia. Ihanaa oli tietysti nähdä myös Belliksen emä Nele sekä sisko Belfana, josta on kasvanut hyvin kaunis nuori neiti. Onneksi maailmaan mahtuu ääntä, sillä sitä riitti kun 6 appenzellia vaihtoi kuulumisia ja selvitteli laumajärjestystä meidän pihamaalla. Vähän yllättäen Belliksestä on kuoriutunut niin tiukka mimmi että meinas vallan riitoihin äitinsä kanssa joutua. Onneksi kokeneet äidit yleensä saavat niskuroivat teinit ojennukseen. Kaiken hulinan keskellä muutama kuvakin ehdittiin ottaa ja niitä koitetaan pikaisesti saada laitettua kuvasivustolle http://mojala.kuvat.fi/kuvat/

Seuraavaksi olikin vuorossa Turun näyttelyviikonloppu, jossa meiltä pyörähti Hans Lehtisen arvosteltavana ADHD-kaksikko Pata ja Wicca. Tuloksena Padalle ERI ja Wiccalle EH. Molemmat saivat tiukan, mutta totuuden mukaisen arvostelun. Hyvin iloinen olin Wiccan asiallisesta esiintymisestä :)

Merimatkalle Ruotsiin lähdimme 19.8. mukanamme Ässä ja matkaseurana Taina sekä Pipsa. Iloisena yllätyksenä satamasta samaan laivaa ajoi Ässän velipoika Zanti omistajineen :) tosin heidän matkansa jatkui Osloon asti, meidän jäädessä pyörimään kehiin Tukholman lähistölle. Lauantaina kävimme Ruotsin Voittaja -näyttelyssä, jossa Ässä oli VSP kun ROPiksi valittiin Ruotsissa asuva Alppikellon Emilia. Samalla Ässästä tuli Ruotsin muotovalio ja Pohjoismaiden muotovalio. Näyttelyn jälkeen suuntasimme kohti Eskilstunaa, jossa meillä oli aikaa katsella kaunista kaupunkia sekä syödä TODELLA HYVIN. Näyttelypäivä sujui hyvin ja aikataulussa, sääkin suosi meitä. Ässä oli ROP ja RYP4 :)  Kyllä se vaan hienolta tuntuu kun oma koira noteerataan ryhmäkehässä :)

Lieksassa järjestettiin tänäkin vuonna Alpenhirts-koirien Ammu-leiri, johon meiltä osallistui vain Mika ja Ässä.  Pakko myöntää että harmittaa.... varsinkin etten ollut siellä osallistumassa Padan kanssa BH-kokeeseen, jossa 3 appenzellia ohjaajineen sai hyväksytyn tuloksen! ONNEA! Itselläni iski taisteluväsymys, kun tänä kesänä on ollut niin paljon kaikkea :) ja Pataa on vaivannut terveysongelmat, jotka ovat syöneet sekä koiran että ohjaajan motivaatiota :(  Onneksi Ässä ja Mika edustivat siellä hienosti meidän laumaa. Ässä oli ajanut loistavasti n. kilometrin mittaisen tunnin vanhentuneen jäljen, nostaen kaikki 6 keppiä :)) 

Syyskuun saapuessa alkoi itselläni koulutus, liittyen eläimiin tietysti. Eli aloitin työnohessa eläinavusteisen valmentajan koulutuksen. Tämä pitää sisällään eläinavusteista terapiaa ja kuntoutusta, ratkaisukeskeistä ajattelua ja lyhytterapiaa, Green carea ja paljon muuta mukavaa.....  Mistä sitä lisäaikaa saikaan tilata????

Samaan aikaan Wicca päätti aloittaa elämänsä ekat juoksut ja sekoittaa poikien päät. Näissä merkeissä olikin jännittävää valmistautua Sennenyhdistyksen pääerikoisnäyttelyyn 10.9. jossa tuomarina appenzelleilla toimi sveitsiläinen Marie-Louise Bill. Näyttelyyn oli ilmoitettu 45 appenzellia joista paikalla oli 40. Meidän lauma oli mukana Pataa lukuunottamatta. Näyttely alkoi meidän osalta jännittävästi kun Ässän poika, Dome, teki ensiesiintymisensä näyttelykehissä heti ekana junnu-uroksissa. Dome esiintyi hienosti, vain hampaiden katsominen aiheutti hankaluuksia, mutta senkin Dome selvitti kunnialla oman ihmisensä Elsin tukemana :) Komeana poikana Dome otti ansaitun voiton junnu-uroksista :) Ässän vuoro oli esiintyä hyvin komeassa seurassa valiourosten kehässä, josta meille irtosi luokkavoitto :)  Parasuroskehä tarjosikin sitten jo varsinaista jännitysnäytelmää, jonka tähdeksi nousi DOME! Poika voitti parasuroskehän ja jätti iskä-Ässän kakkoseksi :)) Loppujen lopuksi Dome oli JUK ERI1, SA, PU1, SERT, JUN ROP, ROP, JUN BIS1 ja BIS3 !!!! Siinä sitä oli näyttelyuran aloitusta kerrakseen! Kuvia Domesta ja Elsistä löytyy täältä.   Meidän tytöt esiintyivät myös kiitettävästi ja Wicca oli paras junnunarttu saaden JUK  ERI1, SA, SERT. Bellis esiintyi nätisti, mutta mielestäni jotenkin vaisusti, saaden kuitenkin hyvän arvostelun kera EH:n. Päivä oli hieno, paikalla paljon tuttuja ja uusiakin koiria, joita on aina mukava nähdä. Aikamoisessa huumassa ollaan kyllä oltu Domen menestyksen suhteen, ONNEA vielä ELSI ja DOME!!!

Sunnuntaina 11.9. saimme vielä raahattua itsemme, Ässän ja rätti väsyneen Wiccan Raision ryhmänäyttelyyn pyörähtämään. Tuloksena Ässälle ROP ja Wicca väsymyksestä huolimatta hienosti VSP. Nyt tuntuu että näyttelyt on vähäksi aikaa näytelty :)

Pellot kun on nyt puitu niin kaikkien koirien kanssa ollaan jäljestelty, tosin Mika ja Ässä ovat enemmän keskittyneet hakuun. Minäkin olen taasen pari kertaa päässyt Padan kanssa hakuilemaan ja on se vaan niin kivaa :) Wicca opettelee keppejä ja Bellis ja Pata muistelee tarkkuutta pellolla. Niillä kahdella kepit kyllä nousee kivasti :)

Ihanista syysilmoista olen koittanut ehtiä koirien kanssa nauttimaan ja tänä syksynä ollaankin pyöräilty paljon kun Bellis ja Wiccakin pääsevät jo mukaan. Usein onkin pyöräilty jonkin kivan pellon reunaan jälkitamineet korissa. Tosin luvattoman paljon on tullut aikaa vietettyä koneella kun olen tytöille hyviä sulhasia etsiskellyt..... Onneksi aika ei ihan hukkaan ole mennyt kun jotain on jo löytynytkin..... Niistä sitten tietoa myöhemmin :)

Nyt mars metsään :)

PS: Belliksestä ja Wiccasta saatiin muutama mukava syyskuva männä viikonloppuna.... Koitetaan ne pian saada näytille tänne kuvasivustolle :)

Monta mukavaa muistoa!

Friday 7/22/11 time 5:04 PM

Kyllä, monta mukavaa muistoa tallennettiin mieleen ja kameraan kahden viikon matkallamme Appenzellin kautta Pariisiin. Matkaseura oli mitä parhainta, kiitos Tarja, Ben ja Ronja! Ilmat suosivat ja ennenkaikkea Appenzell on ihmeellisen ihana paikka! Mahtavat maisemat, maittavat ruuat ja kylmät oluet :) Mukavasti näimme myös paikallisia appeja omassa ympäristössään pihavahteina lehmien keskellä. Myös vuokraisännillämme oli 15 vuotias hurmaava appenzellinarttu :)

Appenzellissa lomailun jälkeen suuntasimme Reinin putousten (Rhine Falls) kautta Pariisiin Maailman Voittaja- ja Ranskan Voittaja-näyttelyihin. Näyttelypäivät venyivät pitkiksi, mutta onneksi jotain jäi käteenkin :)  Ässä oli Maailman Voittajassa hienosti valioluokan ykkönen saaden varacacibin. Lopulta hävittiin vain nuorelle suomalaiselle Maxille, onnittelut vielä Maxille hienosta voitosta! Olimme mukana myös Ässän isän, Nandon, jälkeläisluokassa, josta upea RYP2 sija!!!  Ranskan Voittajasta irtosi sitten ROP ja Ranskan Voittaja-titteli :))   Suomalaisedustus ja -menestys oli molempina päivinä hieno :))

Pitkien näyttelypäivien jälkeen jaksoimme onneksi vielä käydä vähän katselemassa Pariisin nähtävyyksiä ja tietysti nauttimassa hyvää ruokaa, hyvän viinin kera :)

Matkasta voisin kirjoittaa vaikka romaanin, mutta koska kaikki tiedämme että, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, löytyy kotisivuilta ja kuvasivustoltamme jättimäärä kuvia teille katsottavaksi :))  http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Appenzell+2011/

Mukavia uutisia tuli matkanaikana myös kennelliitosta eli Belliksen terveystulokset, lonkat A/B, kyynärät 0/0  :)  Polvethan on jo todettu terveiksi 0/0 sekä epävirallisesti myös olat kuvattu terveeksi  :))   Nyt sitten aletaan katselemaan uroksia "silläsilmällä" ja toivotaan ensivuodelle pentujen tuoksua  :)

Mukavaa on myös se että Pöytyän KR näyttelyssä juuri 2 vuotta täyttänyt Pata sai SERTin tullen näin Suomen muotovalioksi  :)  myös mukana ollut Bellis-Kaunokainen sai toisen SERTinsä :) Hyvä päivä siis!

Belliksen ja Padan agility-kurssi jatkuu ja kivaa on! Kotisivuille on lisätty kuvia myös Iitan ja Belliksen treeneistä. Hienosti sujuu tytöillä yhteistyö! Pata on tapansa mukaan 110 lasissa menossa ja minä koitan pysyä menossa mukana. Välillä onnistuu välillä ei. Molemmilla kehitys on nousujohdanteista kuitenkin!  http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Agility+2011/

Wicca-Wikkelä on lähinnä keskittynyt nauttimaan kesästä ja tietysti toimittanut Padan kanssa meidän matkan aikana talonvahdin virkaan sekä pitänyt mummin ja papan liikkeessä. Bellis sen sijaan päätti aloittaa juoksunsa juuri kun lähdimme reissuun, joten Kukkanen vietti kaupunkilomaa kummitätinsä Tainan ja Padan Pipsa-siskon hellässä huomassa matkamme ajan. Kiitos kaikille koirien hoitajille!

Hellepäiviä vietämme lähinnä lammessa loiskien ja marjoja syöden :))

Juhannusta ja matkakuumetta!

Friday 6/24/11 time 1:06 PM

Oikein hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Toivotaan että se sujuu rauhallisissa ja rentouttavissa merkeissä. Itse aijon töiden lomassa syödä ja saunoa pitkään ja hartaasti sekä fiilistellä maanantaina alkavaa lomaa.

Harjavallan ryhmänäyttelyssä tuli pyörähdettyä 29.5 , kolmen koiran voimin. Ja taasen kannatti pyörähtää sillä Ässä oli ROP, Bellis oli VSP kera sertin ja Wicca ROP-pentu. Eli siis tyytyväisiä ollaan jälleen :)

Iitan, Belliksen, mun ja Padan alkeisagility kurssi sujui mallikaasti loppuun ja jatkoa odotellessa me osallistuttiin urheasti 22.6. jo epävirallisiin agi kisoihin, startti luokassa. Hauskaahan se oli ummikkona siellä heilua ja ihan kivasti meillä sujuikin, Belliskin pääsi jo vähän vauhtiin, kun suoritettavana olikin parin esteen sijaan kokonainen rata. Startti rata piti sisällään 7 hyppyestettä ja 2 putkea, eli juuri sopiva meidän tasoon nähden :)  Kohta tosin olemme jo paljon taitavampia, sillä tulevana maanantaina aloitamme alkeisjatko kurssin :)

Jäljestys ja tottis puolella on nyt ollut taukoilua, sen sijaan hakumettäs ollaan päästy käymään Padan ja Ässän kanssa. Tai paremminkin hakupellos, sillä nyt ollaan käyty treenaas pellolla, jossa on ollut hyvä seurata koiran työskentelyä. Ja kyllähän sitä metsään taas ehtii hyttysen ininää kuuntelemaan ja mustikan kypsymistä seuraamaan :)

Bellis kävi 8.6. virallisissa terveystutkimuksissa ja ilolla voin ilmoittaa että polvet ovat terveet 0/0.  Muiden osalta odotamme kiltisti kennelliiton virallista lausuntoa ennenkuin huutelemme mitään :)

Sokerina pohjalla on tuleva Appenzellin matka kera hyvien ystävien. Matkaan lähdemme 29.6. mukanamme lapset ja Ässä, joka käy siinä sivussa pyörähtämässä parissa kehässä Ranskassa, Pariisissa. Pitäkäähän peukkuja!!!

Peukkuja saa pitää myös appivanhemmilleni, jotka ovat urhoollisesti lupautuneet huolehtimaan kotiin jäävästä nuorisoseurasta eli Pata, Bellis ja Wicca. Tehtävää helpottaa sentään meidän aita joka tänään saa viimeisen silauksen, kun hieno uusi portti asetetaan paikoilleen ja kas, VANKILA on VALMIS! JEEE!!

Vihreetä, vihreetä, vihreetä....

Saturday 5/21/11 time 1:10 PM

Lienee pelkästään positiivinen asia, että tähän aikaan vuodesta ei millään malttaisi käyttää aikaa koneella kirjoittamiseen :)) Luonto on nyt niin kaunis! Mikä ihana ihmismieltä hellivä heleä vihreys kaikkialla. Koristettuna tietysti kevään  kukilla. Voisin kulkea koirien kanssa loputtomiin tästä kaikesta nauttimassa ja ketunleipiä syömässä!

Sitten asiaan, jotta pääsen taasen ulos ;) Tänään olisi tarkoitus vihdoin päästä kasvihuonetta laittamaan ja illemmalla tekemään koirille jäljet.

Raumalla tuli käytyä kääntymässä näyttelyssä Ässän, Belliksen ja Wiccan kanssa. Eikä turha reissu ollutkaan :) Kaikki kolme saivat ERI:t ja tuomari kehui erityisesti meidän kolmikon päitä, ja nätithän nuo ovat :) Ässä oli PU1 ja VSP, Bellis JUN1, PN3, VA-SERT sekä pikku-Wicca ekassa näyttelyssään ROP-pentu :) Bellis oli lisäksi ROP-juniori, joka tässä näyttelyssä tavallisuudesta poiketen valittiin. Päivän todellinen Helmi oli Padan sisko Pipsa, joka oli hienosti ROP ja MAHTAVASTI RYP4 !!! ONNEA TAINA ja PIPSA :)) Mukava oli nähdä myös muita tuttuja, istua hetkeksi kahville ja lättyjä syömään.

Jännittävintä uutta on varmasti mun ja Padan sekä Iitan ja Belliksen aloittama agilityn alkeiskurssi. Aloitusluennon jälkeen ollaan päästy jo kerran kentälle tutustumaan hyppyesteeseen ja putkeen. Kyllä mua jännitti miten Iita ja Bellis pärjäävät ekalla kerralla, mutta onneksi Iita luottaa itseensä ja ennenkaikkea koiraansa ihan täysillä! Eli heillä meni paremmin kuin hyvin! Kukkanen oli kertakaikkiaan reipas ihan vieraasta paikasta ja ihmisistä huolimatta :)) Ihan samaa ei voi sanoa musta ja Padasta ;) Tärkeä muistutus tuli taas itselle eli KESKITY OMAAN KOIRAAN ja OMAAN SUORITUKSEEN! Olin niin huolissani Iitan ja Belliksen pärjäämisestä, ettei pieneen mieleenikään tullut että mulla ja Padalla saattaisi tulla mitään ongelmia. Tyhmänä nostatin kuumakallen kierroksia seuraamalla koiran kanssa Iitan ja Beltsin suoritusta ja sitten vielä unohdin perstaskusta patukan..... Alku meni hyvin.... sitten ajattelin iloisesti palkata.... iloista ääntä, pieni läväsy vielä koiraa kylkeen... kädet taskuun... EI PATUKKAA...! Kierroksilla oleva Pata sitten palkkas itsensä mun ranteisiin :(  Turvotusta ja mustelmaa.... Tyhmästä päästä kärsii molemmat kädet :)  Onneksi sain koiran vielä alas ja pari hyvää harjoitusta lopuksi sekä koiran nätisti autoon :) Ensikerralla muistaa toimia fiksummin :)

Tottista ja jälkeä treenaillaan kaikkien kanssa minkä keretään. Ässä pääsi jopa pitkästä aikaa hakumetsään ja mahrottoman kivaa oli ollut! Pata ajelee jälkeä mielestäni hyvin. Nyt ollaan otettu melkein joka jälki janalta ylös ja hyvin on mennyt. Kepit nousee aikas kivasti kans :) Samaten Ässä on nyt reenaillu janatyöskentelyä hyvällä menestyksellä. Bellis on mielestäni ihan luontainen jäljestäjä rauhallisen luonteensa ansiosta ja sillä likalla useinmiten keskittyminen toimii. Wicca-Wikkelä taasen on niin innokas kaikkeen tekemiseen, että ottaa hurjaa vauhtia kiinni pikkupentu-aikana paitsi jäämäänsä oppia. Jäljestys tuntuu Wiccallekin maistuvan oikeen hyvälle!

Vihreetä alkukesää kaikille!

Kevään ensimmäinen leskenlehti ja leiri

Monday 4/18/11 time 8:28 PM

Eilen kotiuduimme koko lauman kanssa Sennenyhdistyksen perinteiseltä PK-leiriltä. Leiri järjestettiin tänä vuonna Punkalaitumella, jo tutuksi tulleessa Hiidenhelmessä. Kotiin saapuessamme meitä tervehti sulanut piha ja pihassa leskenlehti :)  Lumien poistuminen aiheuttaa eniten päänvaivaa meidän talvipentu Wiccalle, jonka kakkapaikat hupenee huolestuttavasti. Wicca kun on tehnyt tarpeitaan eläessään vaan lumen päälle ja nyt alkaa vessat oleen vähissä...

Palataas leirille.  Perjantaina siis pakkauduimme kahteen autoon, minä, Mika, Iita, Ässä, Pata, Bellis ja Wicca. Nokat kohti Punkalaidunta iloisen odottavalla mielellä. Perille pääsimme juuri parahiksi jotta Mika ehti kuntelemaan etsintäkoetta käsittelevää luentoa ja minä osallistuin Padan kanssa tottiskoulutukseen. Saatiinkin heti leirin aluksi aika onnistunut suoritus vieraassa paikassa ja vieraan kouluttajan kanssa. Tykkäsin. Iltapalan jälkeen tutustimme jälkiryhmämme kouluttajaan Tuire Mikkoseen, ja teimme alustavaa suunnitelmaa aamua varten. Sitten minua ja Iitaa kutsuikin jo nukkumatti.

Lauantaina aamiaisen jälkeen klo 9 suuntasimme metsään. Sitä ennen ryhmämme vielä kasvoi kun paikalle saapui Pirjo, Inka ja Jaffa sekä meidän niin odottamat Elsi ja Dome :)  Näiden lisäksi mukana oli vielä Tarja ja Ronja. Alkuun teimme koirille ihan perusharjoituksen, jotta kouluttajamme näki tasoamme ja työskentelyämme. Domelle ja Wiccalle tehtiin ihan makkararuudut. Sen jälkeen harjoittelimme tarkkuusruutua ja pudotettua esinettä. Padalla oli vaikeuksia ymmärtää että jotain pitäisi tehdä pienellä alueella ihan lähellä. Ensin Pata päätti ilmaista vieressä kykkivän kouluttajan menemällä kauniisti maahan haukkumaan. Seuraavalla lähetyksellä Pata sinkosi Jaffan jäljelle ja toi sieltä hienosti Jaffalta jääneen kepin :) Sitkeiden yritysten jälkeen Pata saatiin pysymään pikkuruudussa ja jopa tuomaan hylsyn mulle. Ässä pysyi paremmin ruudussa ja ilmaisi nopeasti hylsyn, mutta hienosteli hetken eikä heti halunnut metalliesinettä ottaa suuhun.

Iltapäivällä ruokailun jälkeen jatkettiin jana-treeneillä ja Ässälle kouluttaja tallasi vähän pidemmän jäljen, jossa Ässä teki yhden hukan, mutta löysi itsensä takaisin jäljelle. Kepit nousi kaikki paitsi viimeinen. Wicca ja Dome selviytyivät hienosti ensimmäisistä makkarajäljistään, tarkkuutta pitää hakea pellolta, mutta metsästä saa heti jättää makkaraa vähemmälle. Mielestäni koko meidän ryhmä esiintyi oikein edukseen.

Iltapalan jälkeen saunottiin ja sitten osa väestä paisteli makkaraa laavulla, mutta iso osa appeväestä istuskeli sisällä yhteistilassa. Vietimme kaikkien niiden synttäreitä joilla sellaiset tänävuonna on :) Kivat oli synttärit, sankareitakin löytyi aika monta :))

Sunnuntain treenit piti sisällään keppitreeniä, jälkeä, janaharjoittelua, tarkkuus- sekä esineruutua. Ihana oli seurata koirakoiden onnistumisia ja lamppujen syttymisiä sekä koirilla että ohjaajilla treenien aikana. Aika tuntui kuluvan liian nopeasti. Aurinko paistoi ja fiilikset oli hyvät kaikilla. Leiri oli kaikin puolin onnistunut, siitä ISO KIITOS järjestäjille, meidän kouluttaja Tuirelle, Hiidenhelmen isäntäväelle sekä tietysti kaikille leiriläisille.

Kuvia leiriltä löytyy jo kotisivuilta ja kuvasivustolta.

Ihanaa kevättä kaikille!

Kevään odotusta lumihankien keskellä

Saturday 3/26/11 time 4:55 PM

Hiirenkorvat antavat vielä odottaa itseään, mutta varmana kevään merkkinä pidän koirien karvanlähtöä! Sitä ei voi olla huomaamatta. Harjataan, imuroidaan, lakaistaan, harjataan, imuroidaan, lakaistaan.... Vaihteluahan sekin on lumiseen maisemaan, kun hanget peittyvät mustaan karvaan. Ja voi vain kuvitella miten onnellisia linnunpoikasia varttuu meidän lähialueella, saavat viettää elämänsä ensimetrit aidossa appenzellin villassa :)

Wicca nyt sitten on ja pysyy meillä. Aivan ihana pikku-hiiwiö! Neiti on kasvanut ja kehittynyt kauniisti. Hampaat vaihtuivat ja purenta näyttää hyvältä. Samoin Suomessa asuvat velipojat ovat komistuneet ja hampaansa vaihtaneet. Meidän kuvasivustolta http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Alptrircolour+Vindzor/ löytyy muutama uusi kuva Vinzorista eli Domesta. Vatson puolestaan pääsi esiintymään ihan televisioon asti. Ensiesiintyminen tapahtui Unitupa nimisessä ohjelmassa 20.3. Tosin puheroolit antavat vielä odottaa itseään :)  Ikäviä uutisia tuli Pietarista, jossa helmikuun lopussa Wiccan pikkuinen Valencia sisko söi kadulta myrkkyä ja pelastusyrityksistä huolimatta menehtyi :(

Bellis kaunokainen kävi pyörähtämässä Euran ryhmänäyttelyssä 5.3. jossa tuomarina oli Jukka Kuusisto. Hän sanoi Belliksestä näin:

Hyväluustoinen vielä kovin pentumaisen kuvan antava 9 kk:n ikäinen juniori. Oikeanmuotoinen pää. Hyvä selkä. Niukasti kulmautunut takaa. Normaalit pennun liikkeet. JUN ERI :)

Näyttelypaikka oli äärettömän ahdas ja Bellikselle iski rimakauhu sisään menossa, mutta onneksi paikalla oli herrasmies Koda, jonka esimerkkiä seuraten kukkanenkin uskaltautui sisään. Itse kehässä olo ei tuota ongelmia, ainoa epämielyttävä tilanne on hampaiden ja kropan tutkiminen. Siinäkään tilanteessa Bellis ei protestoi äänellä, vain yrittämällä alta pois. Tuomari kehui  Belliksen raameja komeiksi, mutta SA jäi vielä saamatta pentumaisuuden vuoksi. Supertyytyväisiä ollaan Belliksen suoriutumiseen ilman lauman tukea.

Kevään tottiskurssit ovat alkaneet lumisella kentällä. Meidän perheestä pentu-1 kurssille osallistuu Wicca ja Mika, pentu-2 kurssille Bellis ja minä/Iita ja Bh-kurssia koitetaan rämpiä Padan kanssa :) Kaksi kertaa ollaan ehditty käymään, eikä Wicca vielä ole ketään syönyt, joten ihan hyvin menee ;) Wiccalle maailma on suuri ja kaikki uutta, mutta mielestäni pikku-pirpana on selviytynyt kivasti. Ensimmäinen kerta meni lähinnä muristessa ja ympäristöä tarkkaillessa. Toisella kerralla pääsi jo leikkimään muiden kanssa. Mukava oli huomata että leikki sujuu ikätovereiden kanssa kivasti. Osoittipa Wicca myös rohkeutensa ja jäljestystaitonsa karkaamalla Mikalta ja jäljestämällä mua toiselle kentälle. Kouluttaja oli katsellut menoa ja tokaissut että sillä on sitten vähän isompi toi reviiri :)

Bellis on yllättänyt mut reippaudellaan kentällä pitkän metsässä vietetyn talven jälkeen. Viime kerralla tosin talvenaikana isoksi kasvaneet rotikkapojat tuntuivat kukkasesta TOOODELLA jännittäviltä. Bellis selkeästi arastelee itseään reilusti suurempia koiria, mikä nyt sinällään ei ole ihme kun pääsääntöisesti vain omassa laumassa ollaan. Kentällä ollaan taasen nähty myös serkkupoika Rockya, joka on myös hurjasti komistunut talven aikana. Tällä hetkellä jännittyneenä odotamme koska Bellis aloittaa ekan juoksunsa. Saksan maalla sisko Belfana juoksee parhaillaan ja äiti Nele aloittelee omaansa. Kuulin myös että velipoika Boromir on tehnyt onnistuneen ensiesiintymisen näyttelyiden ihmeelliseen maailmaan pentuluokassa tammikuussa. Yksi sisaruksista, Bellatrix , on muuttamassa Sveitsiin, Geneveen, joten nyt Ässän lapsia löytyy jo 4 eri maasta :)

Kevään PK-leiriä ja lumien sulamista odotellessa ollaan lähinnä seurailtu tämän hulivili-lauman eloa ja nautiskeltu rauhallisista hetkistä tyytyväisten koirien keskellä. Ihan pikkuiset lumijäljet ollaan koko porukalle pari kertaa tehty ja kivasti on mennyt. Odotukset leirille ovat korkealla ja yksi kohokohta on varmasti Domen ja Elsin tapaaminen pitkästä aikaa. Pääsemme koko viikonlopuksi samaan ryhmään jälkeä treenailemaan. Oikea perheviikonloppu siis tiedossa :)

Mutkat suoriks umpihanges

Tuesday 2/15/11 time 10:34 AM

Asioilla on tosiaan tapana järjestyä, joskus se järjestyminen vaan kestää kauemmin ja ottaa vähän enemmän voimille. Toinen tähän sopiva viisaus on se, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma! Itsestään riipumattomista syistä Victoria-tyttönen palautui meille kotiin oltuaan sijoituskodissaan vain kaksi viikkoa. Onneksi meidän kotilauma on tässä suhteessa aivan ihana, ja pieni hyvin hämmentynyt pentu löysi nopeasti paikkansa turvallisesti isojen koirien kainalosta. Meidän ihmisten arki sensijaan keikahti raiteiltaan varmasti koirien arkea enemmän. Yöunet väheni ja ulkoilu lisääntyi kertaheitolla, juuri kun olimme selvinneet Belliksen pikkupentu ajasta. No, se mikä ei tapa niin vahvistaa.... ja ulkoilu on vaan hyvästä! Kovemmalle varmasti otti mulla henkisesti huomata kuinka suuresti sitä voi ihminen toisesta erehtyä ja uskoa entuudestaan tuttua paljon herkemmin kuin vierasta... ei osaa epäillä kaikkea ja pitää tuntosarvensa piilossa, ei usko tarvitsevansa niitä.

Kotona siis tällä hetkellä neljä koiraa ja arkirutiinit alkavat pikkuhiljaa palautua uomiinsa. Victoria, jota Wiccaksi kutsumme, on kietonut jo meidät kippurahäntänsä ympärille. Uutta kotia ei kovin aktiivisesti enää etsitä, jos nyt eteen sattuu juuri "se oikea"- ihminen niin sitten katsotaan mitä tapahtuu, "sen oikean" mukaan Wicca saattaisi ehkä vielä lähteä, mutta nyt mennään näin ja toivotaan että tytöillä säilyy sopu. Aikaa pitäisi saada jostain lisää, jotta ehtisi kouluttamaan ja sosiaalistamaan näitä nuoria neitejä niin paljon mitä pitäisi. Wicca varsinkin on oikein potentiaalinen harrastuskoiran alku, varustettu hurjalla saalisvietillä, taistelutahdolla ja tulisilla liikkeillä.

Turun kv-näyttelyssäkin kävimme kääntymässä kolmen koiran kera heti seuraavana päivänä kun Wicca oli tullut pistämään meillä pakan sekaisin. Ylpeä olen Belliksestä, joka sai suht hyvin pidettyä itsensä kasassa vaikka koirasta näki että paljon paljon mieluummin se olisi ollut ihan vaan kotona!

Ässä ERI ROP SA CACIB, Pata ERI ja Bellis PEK2, kaikilla rasti ruudussa rodunomainen lähestyttäessä :). 

Tuomarina oli Elina Haapaniemi;

Bellis: n. 8kk liian arasti käyttäytyvä varsin hyvä tyyppinen sopivan vankka narttu. Kaunis pää, hyvä ilme, oikea purenta. Hyvä luusto. Tässä vaiheessa hieman niukat takaliikkeet. Tarvitsee huomattavasti enemmän harjoitusta ja itseluottamusta. Hyvä karvapeite.

Pata: 18 kk vanha, temperamenttinen hyvän tyyppinen uros, jolla erittäin hyvä pää, silmät ja ilme, oikea purenta. Hyvä luusto, tiiviit käpälät, hieman pitkä lanne. Riittävät takakulmaukset. Hyvä karvapeite. Liikkuu takaa hyvin, edestä hieman epävakaasti. Hieman pitkä lanne häiritsee tässä vaiheessa. Hyvä väritys.

Ässä: 3 vuotias eritt. hyvän tyyppinen jäntevä tasap. valio uros. Eritt. hyvä pään muoto. Keskiruskeat silmät, oik.purenta. Hyvä luusto tasap. kulmautunut. Hyvä lihaskunto. Tehokasliikkuja. Kantaa häntänsä hyvin. Hyvä väritys.

Ilolla voi kertoa että arviointikykyni on ainakin toistaiseksi osunut enemmän kuin oikeaan Wiccan velipoikien perheiden suhteen! Eli pojille, Vatsonille ja Domelle perheineen kuuluu hyvää!!! Molemmilla pojilla on myös lähipiirissä aikuinen mallikkaasti käyttäytyvä appenzelli roolimallina, mikä on kultaakin kalliimpi asia. Vatsonilla on ihan kotona 16 vuotias appemummo Diina sekä naapurissa asuva nuori neiti Abby, joka käy ahkerasti hakemassa Vatsonia ulkoilemaan. Olipa Abby ollut henkisenä tukena myös pojan ekalla rokotus-reissullakin. Kiitos Abby :))   Domella taasen asuu melkein naapurissa iskä Ässän velipoika Jaffa, siinä on pienellä pojalla miehen- mallia kerrakseen!!! Jaffaa voi käydä ihailemassa omilla sivuillaan http://alpenhirtssamson.nettilemmikki.fi/

Uusia kuvia meidän tytöistä löytyy kuvasivuilta:

http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Wicca%2Bja%2BBellis/

Kovista pakkasista huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen, meillä on kyllä nautittu täysin rinnoin hienoista talvipäivistä ja pojat on kasvatellut muskeleitaan riehumalla umpihangessa. Emäntä tyytyy kulkemaan tallaamaansa polkua, joten omat muskelit odottaa vaikka pyöräilyä hiirenkorvien höröttäessä.

Padasta pitää vielä mainita että jätkän ego on noussut samaa tahtia hormonitason kanssa. Eli pieniä matsin tynkiä Ässän kanssa on alkanut esiintyä, yleensä rähinät liittyy elämää suurempiin asioihin kuten kepit, lumikokkareet ja minä :)  Kurin palautusta siis tiedossa Padalle. Tästä Ässälle uhittelusta huolimatta Pata on nyt tehnyt tottistreeneissä mulle hienosti töitä :))

Kolme pentua ja monta mutkaa...

Sunday 1/9/11 time 9:43 PM

... oli meidän matkassa ennen kuin pääsimme 7.1. iltapäivällä kotiin Pietarista. Matka itsessään oli jännittävä ja silmiä avaava. Kyllä taasen osaa montaa arkista asiaa täällä koti-Suomessa arvostaa. Vaikkapa omaa eläinlääkäriasemaamme, jossa emme varmasti koskaan joudu pentujen kanssa odottelemaan 4-5 tuntia. Pietarissa näin teimme, istuskelimme vaan odottamassa vuoroa pentujen kanssa, jotta saimme noin 5 minuutissa tarvittavat leimat pentujen papereihin :)

Keskiviikkona kun menimme junalla Pietariin, pääsimme heti seuraamaan paikallista Uuden Vuoden juhlintaa, tarjolla oli mm. upea valoshow! Yövyimme Natalyan kotona eli saimme olla koko siellä olo aikamme pentujen kanssa. Kyllä sitä pentujen näkemistä oli jo odotettukin, 3 pitkää kuukautta! No, odotus kannatti, sillä meitä vastassa oli aivan uskomattoman reippaita ja ihania pentuja. Sekä tietysti Natalya äitinsä kanssa, jotka kestitsivät meitä vierailumme ajan. Ja Viktor, joka ajelutti meitä ympäri Pietaria hakemassa pentujen papereita koko torstai päivän :)

Torstaina veimme pennut siis eläinlääkäriin, jotta saimme rajan ylitykseen vaadittavat paperit. Tämä oli ensimmäinen kerta kun nämä kolme pentua poistuivat syntymäkodistaan, kerrostalon 9. kerroksesta (hissi oli rikki ).

http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Videoita/Puppies+St+Petersburg.MOV

Pennut olivat rohkeita ja uteliaita suurta maailmaa kohtaan :) Aivan ihania!

Pitkän päivän päätteeksi illalla n. klo. 23 saimme kaikki vaadittavat paperit kassaan, muutama mutka siis tuli matkaan :)

Perjantaina klo. 03.20 Suomen aikaa soi herätyskello ja aloimme valmistautumaan matkaan pentujen kanssa. Pietarissa rautatieasemalla onnistuimme välttämään kulkukoirat pentujen kanssa sekä pääsemään hyvin junaan Natalyan ja Viktorin avustuksella. Junaan olimme varanneet pennuille kankaisen kevythäkin (Kiitos Taina ja Pipsa) turvalliseksi nukkumapaikaksi. 3,5 tunnin matka Helsinkiin sujui torkkumisen merkeissä sekä meillä että pennuilla. Torkkumista tosin häiritsi hivenen passien ja pentujen paperien tarkastus melkein vartin välein :) Ainakaan ei tulli ja rajavartioston henkilökunnalla käy aika pitkäksi näillä matkoilla :) Tässä pätkä pennuista junassa.

http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Videoita/Puppies+on+the+train.MOV

Helsingissä herätimme pientä hilpeyttä, kun taluttelin kolmea appe-vauvaa junasta toiseen. Turussa meitä olikin sitten vastassa "kennel-tyttö" Iita ja "autonkuljettaja" mummu.

Kotona oma lauma otti meidät vastaa iloiten äänekkäästi. Ensiriemun laannuttua saivat pennut tutustua isään, setään ja siskopuoleen portin takaa. Kiinnostus oli suurta portin molemmin puolin. Pentuja pääsivät ihailemaan myös mummi ja pappa, jotka olivat meillä hoitamassa omaa ihmis- ja eläinlaumaamme poissaollessamme. Ystäväni Taina saapui ihastelemaan vauvoja ja auttelemaan pikkuisen pissan siivoamisessa. Tosin fiksut pennut tekivät pian jo pissat ulos isojen koirien hajumerkkien opastamana. Iltapäivän aikana meille saapui myös pentujen omat uudet perheet, jotka jännittyneinä omiaan odottivat. Paljon suuria tunteita oli ilmassa, kun uudet erottamattomat ystävykset löysivät toisensa. Äärettömän onnellinen olen saatuani luovuttaa pennut ihanille ihmisille, rakkaiksi ystäviksi. Toivon heille paljon iloa ja onnea uskollisten ystäviensä kanssa.

SUURI KIITOS Natalyalle hienojen pentujen kasvattamisesta!

Messari hälinää ja viisumi anomuksia

Monday 12/27/10 time 6:38 PM

"Normaalien" ihmisten tehdessä joulu valmisteluja, "koiraihmiset" ahtavat itsensä viikonlopuksi Helsinkiin Messukeskukseen. Rahansa voi siis tuhlata ostoskeskusten tungoksen sijaan Messukeskuksen Voittaja -näyttelyssä. Tänä vuonna olimme liikkeellä oikein kahden koiran voimin, näin jää vähemmän vapaita käsiä tehdä ostoksia. Paljon tuttuja tuli moikkailtua ja muutaman uuden appenzelleista kiinnostuneen kanssa juteltua. Loppujen lopuksi päivät sujuivat yllättävänkin hyvin vaikka mukana oli kaksi nuorta urosta. Lauantain appenzellien kehä oli TODELLA PALJON myöhässä, mutta appe-ihmisethän onneksi keksivät jutun juurta aikansa kuluksi kehän reunalla. Omaksi yllätyksekseni Pata voitti junnu-urokset saaden Juniori Helsinki Voittaja -10 tittelin. Parasuros kehästä Pata sitten lähtikin ihan kättelyssä ja aivan oikeutetusti. Aivan keskenkasvuinen kun on. Ässä sensijaan sijoittui, ollen PU4. Tämä tuomari haki koirille selkeästi järeämpää päätä sekä uroksissa että nartuissa.

Sunnuntaina kehässä oli pari koiraa enemmän kuin lauantaina, eli 17. Pata yllätti minut jälleen, voittaen junnut ja esiintyen hienosti. Kotiin lähti siis myös Juniori Voittaja -10 titteli. Juniorinarttujen tittelin nappasi Padan sisko Pipsa. Myös Ässä otti voiton kotiin saaden Voittaja-10 tittelin ja ollen VSP. Ässän sisko Sabi oli ROP. Ei huono viikonloppu :)  Täytenä yllätyksenä tuli myös doping-testaus, johon mut ja Ässä napattiin suoraan ROP/VSP-kehästä. Uusi kokemus sekin, ja oikein ystävällisiä olivat nämä Kennelliiton testausvastaavat, vastailivat kärsivällisesti uteliaan kysymyksiin :)  Meillähän ei mitään hätää ole, Ässä on puhdas kuin pulmunen, rehti urheilija...

Viime aikoina olen käynyt paljon kirjeenvaihtoa Pietariin sekä soitellut matka- ja viisumi-asioita. Aina ei kaikki ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Mutta nyt pitäisi kaikki olla kunnossa pentujen hakumatkaa varten. Matkaan lähtee myös Mika, koska pentuja tuleekin Suomeen 3, Victoria, Vatson ja Vindzor.  Jännää!!! Matkaan lähdemme 5.1. ja palaamme pentujen kanssa 7.1. Suomessa pentuja odottaa ihanat uudet kodit ja omat ihmiset. Uskon, että näissä kodeissa ei ihan hetkeen ole tylsää :))

Pentupuuhia ja näyttelyreissuja

Wednesday 12/1/10 time 5:59 PM

Onneksi asioilla on tapana loksahdella paikoilleen kun vaan malttaa odottaa. Ässän tytär Victoria muuttaa Pietarista sijoitukseen melkein naapuriin ystäväni hellään huomaan, kunhan saa ensin kaikki vaadittavat rokotusasiat kuntoon :)

Pietarissa kaikki pennut kasvavat ja kehittyvät vauhdilla, ovat kuulemma hyvin aktiivisia ja yrittävät syödä kaikkien vierailijoiden housunlahkeet :D

Ässä on päässyt hyvässä narttuseurassa tekemään kaksi onnistunutta näyttelyreissua. Padan sisko Pipsa on sulostuttanut seurallaan meidän Jyväskylän KV -näyttelymatkaa, sekä minilomaamme Norjan Lillestrømiin, Pohjoismaiden Voittaja näyttelyyn. Prinsessa Pipsan mukanan kulki myös hovineito Taina :)

Jyväskylässä oli paikalla 10 appenzelliä, joista uroksia 4. Ässä oli hienosti ROP ja Pipsakin nappasi hienosti ERI:n ja sijoittui PN kehässä.

Norjasta saatiin se mitä haettiin ja vähän enemmänkin. Ässä sai Pohjoismaiden Voittaja -10 -tittelin ja tuli samalla Norjan valioksi. Pipsa-Prinsessa sitten nappasikin oikein tuplatittelit ollen JPMV-10 ja PMV-10 :))  Myös urosten JPMV-10 -titteli lähti Suomeen kun Padan veli Koda kävi paikalla hurmaamassa ruotsalaisen naistuomarin :), suomalaisedustusta vahvisti vielä Ässä veli Zanti ollen PU2!

Matka kokonaisuudessaan oli mukava ja seura mahtavaa! Näyttelypaikka oli siisti ja tilava, katkaravut tuoreita ja risteykset kaikki muutettu kiertoliittymiksi. Mikä meinasi tehdä hulluksi sekä kuskin että navigaattorin :D

Bellis kaunokainen kävi iskän seuralaisena eläinlääkärillä ennen meidän Norjan reissua. 6 kk ikäisenä vaaka näytti neidille painoa 18.4 kg.  Ihme, ettei painoa ole enempää kertynyt vaikka neiti onnistuu itselleen hankkimaankin monenmoista ylimääräistä syötävää, ihan henkensäkin kaupalla. Viimeaikoina on mennyt parempiin suihin iso pussi purkkaa, iso laatikollinen joulupipareita, pari purkkia luumuhilloa, yksi kankainen namipalapussi sisältöineen sekä kuivamuonaa suoraan isosta tynnyristä ominluvin otettun. Kun ensin oli syöty tynnyri auki, jotta sinne sai pään sisään :/ Positiivista asiassa on se että neidin vatsan toimintaan nämä ylimääräiset herkut eivät tunnu vaikuttavan millään tavalla :))

Treenirintamalla minä ja Pata ollaan päästy meidän ryhmän kanssa talvikaudeksi sisään treenaan tottista, JEE!!! Ei jäädy sormet :)  Padan tottikseen olen enemmän kuin tyytyväinen ja itsekin sain kouluttajalta kehuja että ajoittain kykenen kuulemma jopa keskittymään :D  Kehitystä siis tapahtuu!

Avaruusolioita ja hakuilua

Monday 11/8/10 time 2:22 PM

Bellis Kaunokainen kasvaa ja kartuttaa kokemusmaailmaansa. Lauantaina 6.11. kävimme ekaa kertaa katsomassa mätsärien ihmeellistä maailmaa, ja ihan ilman isojen taustatukea. Belliksen mustanruskea maailma avartui huimasti kun hän joutui hyväksymään, että maailmassa on muitakin kuin rotikoita ja appenzellejä :)  Jos jonkinnäköistä koiraa tuli vastaan joka suunnalta. Alkuun ne vaikutti lähes UFOILTA, mutta tovin jos toisenkin tuumattuaan Bellis päätti että annetaan kaikkien kukkien kukkia, kunhan pysyvät siellä omalla kukkamaallaan! Löytyi joukosta jokunen yllättävä hengenheimolainenkin, esim. pienenpieni ihana mäyräkoiratyttö, jonka kanssa leikki olisi sujunut heti :D Kehäesiintyminen meillä kaipaa PIENTÄ hienosäätöä, tuomarin sanoja lainatakseni; tyttö tarvii jonkun hajulukon nenään :) Miten niin jälkikoira.... kehässä ei saanut muuten niin kontaktihakuisen pennun nenää irti hiekasta... ahne kun on, niin maneesin hiekka taisi haista ylivoimaisesti herkulliselle hevonkakalle! Siellä piti nenää aurata monen sentin syvyydessä :)  Paikoillaan seisominen sentään onnistui ja kopelointi siedettiin, kun kerran pakko oli. Jokatapauksessa avartava ja opettavainen kokemus, meille molemmille.

Tänään, sunnuntaina 7.11., olemme saaneet treenailla ihan koko päivän, HYVÄSSÄ SEURASSA! Saimme vieraita Porista, Tarja ja Ben sekä appenzellit Victor ja Ronja, olivat meillä hakuilemassa. Lisäksi tietysti omasta porukastamme Taina ja Pipsa-appe, Miia ja Essi-rotikka sekä Saila ja Ilkka rotikkapoikiensa Henkan ja Fanton kanssa. Aloitimme haastavalla ylipitkällä esineruudulla suopursujen keskellä ja jatkoimme henkilöhaulla vaihtelevassa maastossa. Mielestäni hyviä reenejä saatiin ja todellista etsintätunnelmaa loppuun, kun täydellinen pimeys pääsi yllättämään vielä vähän valoisassa kesätunnelmassa treenaavat lamputtomat maalimiehet :) Itse onnistuin hukkaamaan itseni metsään, etsiessäni pimeydessä perimmäistä isoa kiveä, jonka taakse piti Victorille maalimieheksi mennä. Onneksi Victor on oikea pelastuskoira, joka mut sieltä jonkun kiven takaa löysi :)) Siitä oli suorat pistot kaukana, kun Tarja oli lähettänyt laajalla käden kaarella Victorin pimeyteen etsimään kadonnutta maalimiestä. Hyvin pystyin eläytymään löydetyn helpotuksen kyyneliin Victorin saapuessa luokseni sen jonkun kiven taakse siellä säkkipimeässä metsässä :D Mun sankari!

Pitkän päivän päälle söimme ja joimme hyvin sekä tietysti paransimme tätä koiramaailmaa. Kiitos mukavasta päivästä ystävät!

Tärkeitä ja iloisia uutisia on myös kerrottavana, sillä Padan polvet on nyt virallisesti tutkittu terveiksi eli 0/0  :))  Samalla reissulla Bellis 5kk kävi puntarilla ollen 16.1 kiloa. Pata vastaavasti painoi 27 kiloa.

Tärkeää ja iloista kerrottavaa on tietysti myös se että Aynan ja Ässän pennut kasvavat ja voivat hyvin. Itse etsiskelen kuumeisesti sopivaa sijoituskotia yhdelle narttupennulle, toivottavasti sellaisen löydän. Uusia kuvia tippuu sillointällöin pentujen omaan kansioon. Samoin Ässän ja Nelen pennuista on tullut uusia kuvia ja mukavia kuulumisia. Siellä kuulemma ainakin Boromir-poika on kovasti isänsä kaltainen. Ikävä on näitäkin pentusia.

Pentuja ja polkupyöräilyä

Sunday 10/17/10 time 11:23 PM

Pietarissa pamahti aikaisin aamulla 5.10. kun Ayna pyöräytti maailmaan 10 appenzelli lasta, 4 narttua ja 6 urosta. Näin on Ässästä tullut jo toistamiseen isä. Valitettavasti yksi narttu pentu löytyi 9.10. kuolleena, ilmeisesti se oli jäänyt emonsa alle. Mitään muuta syytä kuolemaan ei havaittu. Siihen asti se oli ollut reipas ja syönyt sekä kasvanut hyvin. Muut 9 pentua ja äiti voivat hyvin. Kuvia löytyy sivulta 

http://www.hakuhauskan.fi/albumi/aynaspuppiesst.petersburgrussia/

Mika ja Ässä kävivät 9.10. Lieksassa suorittamassa hyväksytysti AD-kokeen. Saman kokeen suoritti hyväksytysti myös Ässän sisko Sabi ( Alpenhirts Sabina ). Koe oli mennyt läpi ilman mainittavia vaikeuksia ja hitain matkavauhti oli ollut 12.9 km/h. Ilma oli ollut ihanteellinen ja matkaseura mitä parhainta.

Treenailut on edelleen jatkunut hyvin ja ahkerasti. Padan tottis on nytkähtänyt ison askeleen eteenpäin, Bellis on tehnyt jäljellä kulmia ja haku- puolella on aloiteltu ilmaisua, Ässä taasen hyppii ja kantaa kapulaa. Kaikenlaista kivaa siis :D

Keltaisia lehtiä, punaisia puolukoita, luonnetestiä, PK-leiriä ja tottiskoulutusta

Friday 10/1/10 time 1:47 PM

Ihanaa syksyä! Kyllä kelpaa kulkea metsässä marjoja syömässä ja sammalia möyhimässä, koirat ja emäntä nauttii näistä ulkoiluista! Itsellä on vaan riesana ollut harvinaisen sitkeä flunssa, joka on verottanut voimia :(

Ässä kävi luonnetestissä Kaarinassa 11.9., testituomareina: Sirkka Lempinen ja Bengt Söderholm

TOIMINTAKYKY +2 30 p
TERÄVYYS +3 3 p
PUOLUSTUSHALU +3 3 p
TAISTELUHALU +3 30 p
HERMORAKENNE +1 35 p
TEMPERAMENTTI +3 45 p
KOVUUS +3 24 p
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3 45 p
LAUKAISUVARMUUS +++
TULOS 215 p

TODELLA YLPEÄ saa Ässästä olla ja niinhän me ollaan AINA oltukin!!!

Samana päivänä saapui ILOUUTINEN myös Pietarista, jossa oli ultrassa käynyt Alptricolour Ayna todettu tiineeksi!!! Ja isänähän näillä viikon päästä syntyviksi odotetuilla pennuilla on meidän oma Superman! Hyvä Ässä! Ayna kävi meillä lomailemassa juuri keskellä pahinta muuttohässäkkää, eikä nuorenparin lemmenloma ollut kovin rauhallinen. Joten olen todella iloinen Aynan omistajan puolesta, ettei reissu mennyt hukkaan. Pari päivää sitten sain Pietarista viestiä, että Ayna voi hyvin ja on nyt siirtynyt äitiyslomalle työtehtävistään tullin huumekoirana.

Ässän ensimmäiset pennut ovat nyt 4 kk ja Saksasta on tullut mukavia viestejä sekä muutamia kuvia. Kaikki pennut ovat kotiutuneet hyvin ja perheet ovat onnellisia pikku-appenzelliensa kanssa :)

Sennenyhdistys järjesti vuosittaisen PK-leirinsä tänä vuonna Pyhtäällä 17.-19.9. Meiltä leirille lähti kaikki kolme koiraa, minä, Mika ja Iita. Leirillä osallistuimme jälki-ryhmään. Perjantaina alkuillasta majottauduimme merihotelli Mäntyniemeen, tutustuimme kouluttajiin sekä omaan ryhmäämme. Maittavan iltapalan jälkeen menimme ajoissa nukkumaan, jotta aamulla oltaisiin pirteänä metsään lähdössä. Viikonlopun ohjelma oli tiivis ja antoisa. Lauantaina olimme metsässä aamu klo 9.00 aina klo 13, jolloin tulimme syömään. Metsään lähdettiin takaisin 14.30 ja siellä jatkettiin aina klo 19.00 asti. Sitten olikin mahtavaa mennä saunaan ja uimaan, puhumattakaan hyvästä iltapalasta. Meidän osaltamme päivä oli onnistunut ja eniten kehuja sai kaksikko Iita ja Bellis! Eikä tämä tarkoita että me muut olisimme olleet huonoja, tytöt vaan oli niin loistavia :)) Kehua pitää myös meidän ryhmän kouluttajaa Akua (Ari Virtanen), joka osasi hienosti huomioida erilaiset koirat, ohjaajista puhumattakaan! Iitan ja Belliksenkin hän osasi ottaa hienosti ryhmään mukaan siinä missä aikuisetkin. Neuvoi, ohjasi ja antoi vielä Iitalle hyvät eväät kotiin vietäviksi. Antoisan päivän jälkeen unet maittoivat meidän perheelle ja sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen suuntasimme klo 9.00 kohti uusia jälkiä. Metsässä olimme aina klo 14.00 asti, jolloin alkoi ruokailu ja loppupuheenvuorot. Sunnuntain anti oli meille vähintään yhtä onnistunut kuin lauantainkin. Ässälle tehtiin motivoivaa jälkeä lauantain vähän liian pitkän jäljen jälkeen ja Pata taasen ajoi lauantain helpohkojen jälkien jälkeen aikas vaikean ja pitkän jäljen. Iita ja Bellis teki tasaisen varmaa ja rauhallista makkarajälkeä. Esineruutuakin viikonlopun aikana otettiin. Erityisen ylpeä olen Padan ruudusta, josta tuli suht nätisti kolme esinettä hyvällä luovutuksella. Kokonaisuutena ERITTÄIN onnistunut leiri meidän osalta :) ISO KIITOS JÄRJESTÄJILLE ja MUILLE MUKANA OLLEILLE! Jopa ilmat suosivat meitä vaikka kovin sateista oli povattu.

Rotikka yhdistyksen Turun ala-jaosto järjesti 25.9. tottiskoulutuspäivän Haunisten kentällä, kouluttajana Tero Oravasaari. Minä, Pata, Mika ja Ässä otimme siihen tietysti osaa. Aluksi saimme annoksen teoriaa ja sitten suoraa toimintaa. Mun ja Padan kohdalla palaute oli yksinkertaisesti: koira osaa teknisesti hyvin, kunhan saadaan ohjaaja toimimaan :) Hyvät ja tarkat neuvot sain, niillä nyt mennään! Mä voisin MELKEIN alkaa tykkäämään tottiksesta :) Mika ja Ässä saivat myös hyvää palautetta ja Tero tykkäs Ässästä :D sano että toi vois olla kiva peli suojeluun :)) no ei ihan mein juttu toi suojelu, mutta kiva kuulla että koirassa olis potentiaalia!!! Tarkkana kouluttajana Tero huomasi että Ässä edistää pari senttiä seuraamisessa ja sitä lähdettiin nyt korjaamaan, kiva ettei isompaa vikaa löytäny :D

Hienot syyskelit tuntuu jatkuvan ja me kolutaan hakumettiä! Padan ilmaisu on taas vähän rauhoittunut, eikä maalimiehet enää tarvi kypärää ;) Ässä tekee aika tasaisen varmaa, vaikka Mika onkin sitä mieltä että haukku ei oo nyt ollu niin hyvää ku aikaisemmin. No, aina ei voi olla täydellinen ;) Bellis juoksee mettäs mukana. Innoissaan lähtee ruokapurkin perään vaikka Kiinaan, on se niin AHNE. Eihän haku varmaan oo Belliksen ykkösjuttu, mutta katsotaan mihin rahkeet riittää.

Hyvä ystävämme Taina-täti on nyt antanut meille lainaa agilityputken ja kepit! Iita ja Bellis pääsevät nyt siirtymään kiville kiipeämisestä oikeille välineille. Ja sehän on HAUSKAA!!  Kyllähän sinne putkeen oli pakko päästä myös näiden isojen poikien....

Muuttomyllerrystä ja pentupainia

Saturday 9/4/10 time 6:49 PM

Syksyn tuulet puhalteli pois elokuun helteet ja meillä on menty pää kolmantena jalkana viimeinen kuukausi. Vanha talo tuli myytyä ja uusi ostettua. Nyt sitten ollaan ajettu kahden talon väliä minkä keritään, pakataan ja puretaan. Onneksi kaikki ihmiset ja eläimet ovat sopeutuneet uuteen ympäristöön paremmin kuin hyvin. Kisu-mummon päästimme taivaallisiin hiirimetsiin kunnioitettavassa 19 vuoden iässä. Ikävä on ollut, mutta tavallaan asiaa oli jo valmiiksi surtu pitkään, joten nyt tuntuu helpottavalta.

Bellis kasvaa silmissä ja on oikea riiviö-hurjimus kotona Ässän ja Padan kanssa. Iitan kanssa Bellis on aloittanut pentu-kurssin ja yhdet rokotuksetkin on saatu. Bellis on hyvin varovainen ja varautunut vieraille, mutta railakkaan riehakas omilleen ja tutuilleen, vähän jakautunut persoona siis ;)) Bellis- Kukka- Kaunokainen on ollut mukanani "terapiakoiran" hommissa ja hurmannut ujolla tuijotuksellaan jo monia :) Paljon on töitä tehtävänä tämän pakkauksen kanssa, mutta apunamme on onneksi SUUNNATON ja POHJATON AHNEUS! Sekä tietenkin ylisosiaalinen Pata-setä, jonka perässä on helpompi kohdata vieraita ihmisiä.

Ilmojen viilettyä ollaan päästy taas piiitkästä aikaa treenailemaan hakua ja muutama jälkikin ollaan ajettu. Padan kans täytyy keskittyä taas tauon jälkeen ilmaisuun. Haukku kyllä irtoo hyvin, mutta pitäs saada yli-innokas koira taas muistamaan ettei maalimieheen sais törmätä eikä haukkuessa liian röyhkeesti härkkiä. Jäljet onkin mennyt aika kivasti kun vaan muistaa ite olla tarpeeks hyvä ankkuri, ettei vauhti nouse liikaa. Belliskin on päässyt vähän tutustumaan hakumetsän makkara-aarteisiin ja jälkien salaisuuksiin, kaikki tuntuu olevan kivaa niin kauan kun syötävää riittää :) . Ässällä ei sen kummempia ongelmia ole kuin ohjaajan ajan puute, treeniaikaa tarvittas lisää, niin saatais koiraa eteenpäin. Mukavalta tuntuu tekeminen tauon jälkeen. No, paitsi ehkä tottis joka ei missään nimessä oo mun "juttu". Jostain käsittämättömästä syystä mä sitäkin vaan yritän vääntää :O .

Tervakoskella käytiin näyttelyssä 29.8. ja Ässä oli ROP kera cacibin. Herra on nyt sitten vahvistusta vaille kansainvälinen muotovalio :D

Pata oli PU4, saaden ERI:n ja oikein hyvän arvostelun. Tuomari piti erityisesti Padan humoristisesta luonteesta :)

Mukavia uutisia tuli myös kennelliitosta: Padan lonkat A/A ja kyynerät 0/0 :D 

 

Lentäen Saksaan ja takaisin

Saturday 7/31/10 time 4:55 PM

Keskiviikkona 21.7. lensiin siis Frankfurttiin pennun hakuun, jossa ystävämme Tom oli mua vastassa. Noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen pääsin taas näkemään ihanat 8 viikkoiset pentuset, sekä tietysti Karinin, pojat ja Nelen. Jäljellä oleva ilta meni nopeasti syödessä ja kuulumisia vaihdellessa sekä pentuja paijatessa. Pennut olivat kasvaneet hurjasti 3 viikossa ja painoivat nyt 5-6 kiloa.

Torstai aamuna aikaisin söimme aamiaisen ja pakkasimme Nelen ja pennut autoon. Ajoimme eläinlääkärille, jossa pennut saivat sirut ja saksalaiseen tapaan ensimmäiset rokotukset. Kuumuudesta huolimatta matka sujui aika hyvin pienen pentu-kiljunnan säestyksellä tosin. Eläinlääkärin toiminta pentujen kanssa oli hyvin nopeaa eikä siinä paljon leperrelty, joten nopsaan olimme jo kotimatkalla. Kyseinen lääkäri kuulemma normaalisti toimii hevosten kanssa, mutta oli nyt paikkaamassa toisen kesälomaa pieneläin puolella. Tämä selittänee hieman roskeja otteita. Joka tapauksessa oli hieno tilaisuus päästä mukaan pentujen eläinlääkäri matkalle.

Pienen levon, pentujen hoidon ja kahvin jälkeen minä ja Karin lähdimme vähän shoppailemaan tuliaisia, katselemaan kaupunkia ja lopuksi aivan ihanaan ravintolaan kaupungin ulkopuolelle syömään hyvää paikallista ruokaa sekä tietysti juomaan iso tuoppi olutta. Kotona meitä odotteli ihanat ja päivästä aika väsyneet pennut. Itselläkin uni maittoi, päivä oli ollut kuuma ja pitkä, tosin erittäin mukava sellainen.

Perjantai aamu valkeni onneksi hieman viileämpänä. Tänään Jandeille oli tulossa paikallinen sennenyhdistyksen jalostustarkastaja katsomaan pennut, jonka jälkeen pennut saavat muuttaa uusiin koteihinsa. Itse odotin jännittyneenä hänen vierailuaan ja kommentteja pennuista. Ensin piti hoitaa rutkasti paperi töitä ja sen jälkeen hän pääsi käsiksi pentuihin. Eli jokainen pentu tutkittiin yksitellen, hampaat, napa ja häntä sekä tietysti pentu noin kokonaisuutena. Kaikki muut pennut olivat pöydällä vieraan käsittelyssä reippaan ja rohkean oloisia, pussailivat ja heiluttivat häntäänsä, paitsi meidän Bellis, kukka-kaunokainen, joka on vähän ujo ja herkkis sekä siskonsa Belfana, joka jää äitinsä helmoihin Karinin suosikki pentuna. Nämä kaksi tyttöä hivenen epävarmoina koittivat peruutella ja murisemalla saada epäilyttävän tädin jättämään heidät rauhaan. Tarpeeksi pelottavia eivät tytöt olleet vaan reippaasti tuli heidänkin hampaansa katsottua. Jalostustarkastajan tuumasi asian jonka jo tiesimmekin, eli nämä kaksi tarvitsevat muita enemmän harjoitusta käsittelyssä. Iloinen hän oli mm. pentujen hännistä, jotka kaikki olivat hänen mielestään hyviä. Omasta mielestäni parhaat hännät olivat pienillä nartuilla, Briskalla ja Belfanalla. Uroksista varmaankin Bambamilla. Oma ehdoton suosikkini näistä pennuista on Bilbo! Hän on aivan isänsä kopio!!! Kaunis hyvä rakenne, todella kauniit värit ja mukavan oloinen luonne! Bilbo lähtikin näistä pennuista ensimmäisenä uuteen kotiinsa ja minulla oli onni tavata myös Bilbon uusi perhe. Oikein mukavia ihmisiä, joilta on hiljakkoin kuollut koira, appenzellimix 17 vuotiaana. He olivat todella onnellisen oloisia saadessaan Bilbon kotiin. Eikä tuntunut Bilbollakaan olevan mitään sitä vastaan, tuntuivat hyvin sopivan toisilleen :)

Illalla kun pakkailin tavaroitani ja tietysti Belliksen tavaroita, iski itselle yllättäen kova koti-ikävä. Ajattelin jo mitä kaikkea uutta ja kivaa Iita tulee seuraavina viikkoina Bellikselle opettamaan, kunhan nyt ensin tutustuvat toisiinsa ja rakentavat hyvän luottamuksen välilleen.

Lauantai aamu oli täynnä jännitystä ja aamiainenkin jäi melko heikolle. Lähdimme hyvissä ajoin ajamaan kiljuvan Belliksen kanssa kohti Frankfurttia. Lentokentän vilinässä pentu rauhoittui oman laukkunsa perukoille katselemaan ihmisiä. Lento sujui paremmin kuin hyvin ja laskeuduimme Helsinkiin väsyneinä, mutta onnellisina. Onnellisin taisi kuitenkin olla Iita, jonka pitkä odotus palkittiin, tästä voi heidän yhteinen taival alkaa.

Kiitos Karin ja Tom!

Alpenhirtsien Ammu-leiri

Wednesday 7/21/10 time 12:16 PM

järjestettiin Lieksassa 16.7.-18.7. Savelan tilalla. Mukana oli toistakymmentä appenzelliä omistajineen. Olosuhteet leirin järjestämiseen olivat loistavat ja ilmat suosivat innokkaita leiriläisiä. Mukavan yhdessä olon lisäksi leiri oli täynnä harrastustoimintaa. Heti saapumispäivänä aloitimme jäljestämisellä, johon saimme oppia ja kommentteja Timo Vähäkoskelta. Timo on tehnyt työuransa rajavartiossa koiraohjaajana, kouluttaen itse useita virkakoiria. Kiitokset Timolle, joka uhrasi oman viikonloppunsa opastaen meitä.

Lauantaina koirat pääsivät tekemään tuttavuutta lehmien kanssa. Lähemmän tuttavuuden tekeminen ei näille appeille tuottanut ongelmia. Suurinta eroa koirien käytöksessä aiheutti varmasti koulutus, vanhemmilta koirilta oli selkeästi koulutuksella saatu kitkettyä pois sellaista käytöstä joka nuorilta villikoilta irtosi nopeammin. Mielestäni myös nartut suhtautuivat lehmiin harkitsevammin kuin urokset.

Tämän jälkeen pääsimme seuraamaan IPO-koetta Lieksan keskustan tuntumaan. Koska laji on meille suht tuntematon saimme kysellä lajista maalimiehiltä tarkemmin. Meidän pikku-Ässä pääsikin oikeen "testiin" maalimies Esko Nykäsen kanssa. Kivaa näytti koiralla olevan.

Ruokailun jälkeen painuimme taasen metsään jälkeä tekemään. Järjestään saivat appenzellit kehuja nenän käytöstä :)

Illalla vielä saunottiin ja grillattiin, juttua riitti päivän tapahtumista pitkälle yöhön.

Sunnuntaina saivat koirat vielä kokeilla paimennusta uudelleen "tuoreilla" lehmillä. Tämän jälkeen siirryimme loppupäiväksi haku-metsään. Ai että oli mukavaa treenata koko päivä hakua appe-porukassa! Kiitokset kaikille mukana olleille :D

Mainittakoon vielä että leirin aikana tilalle syntyi uusi lehmävasikka :) Tämän kunniaksi isäntämme Hannu Tukiainen teki meille maittavaa uunijuustoa ternimaidosta eli sonnin töyssyä. Lieksassa kun olimme tarjottiin meille myös lanttukukkoa, joka oli oikein maittavaa.

Kaunis kiitos Tanjalle ja Hannulle leirin järjestämisestä :D

ps. kuvia leiriltä tulossa myöhemmin.

Kotona ollaan...

Wednesday 7/7/10 time 3:20 PM

Matka oli oikein onnistunut, vaikka WW-tittelit jäikin saamatta. Sehän ei tietenkään ole meidän vika, jos tuomari ei ymmärrä hyvän päälle ;) Ässän titteli oli aivan sillä hilkulla, mutta kakkoseksi jäätiin. Kotiin tuli excellent ja vara-cacib :) Pata sai myös excellentin ja oli junnujen 3. Ylpeä olen molempien poikien esiintymisestä kehässä ja kehän reunalla. Varsinkin Pata yllätti positiivisesti olemalla hiljaisempi mitä pelkäsin! Suomalaisedustus paikanpäällä oli runsas ja tasokas, neljästä tittelistä kolme lähtikin Suomeen :D Näyttelyn järjestelyistä mainittakoon, että koko alue näytti hyvin siistiltä vielä viimeisenä näyttelypäivänäkin. Niin parkkipaikat kuin kehätkin olivat reilun kokoiset ja sijaitsivat väljästi. Kiitokset vielä kaikille mukana olleille mahtavasta seurasta!!!

Tanskasta matkamme jatkui vain oman perheen voimin kohti Saksaa, Prosselsheimia ja Janden perhettä. Maanantai-iltana pitkä ajomatka palkittiin, kun Jandejen pihalla meitä tuijotti 7 uteliasta appenzellin alkua. Väsymyksestä huolimatta jaksoimme istua ihastelemassa Nelen ja Ässän 5 viikkoisia pentuja, kunnes pimenevä ilta ajoi meidät sekä pennut sisätiloihin odottamaan uutta aamua. Tiistai kului tiivisti pentuja seuraillessa sekä Karinin ja Tomin kanssa jutellessa. Iita, joka oli odottanut koko pitkän matkan kärsivällisesti päästäkseen näkemään oman tulevan koiransa, istui aamusta ensimmäisenä paijaamassa pikku-pentuja. Välillä piti tietysti käydä syömässä paikallisia herkkuja sekä viilenemässä sisätiloissa, sillä yli 30 asteen helle helli meitä koko Saksassa olo aikamme. Keskiviikkona tapasimme pari tulevaa appenzellin omistajaa, kun kahden pennun tulevat omistajat saapuivat Jandejen luokse nähdäkseen pentujen lisäksi Ässän. Oikein olivat mukavan oloisia nuoria ihmisiä, toivottavasti saavat paljon ilon hetkiä pentujensa kanssa. Meillä itsellämme oli pohdittavana oman pennun valinta, joka nyt sitten kallistui Belliksen suuntaan. Bellis vaikuttaa ehkä hivenen rauhallisemmalta kuin siskonsa Belfana, mikä olisi Iitaa ajatellen helpottava tekijä tulevaisuudessa. Kaksi päivää on kylläkin aivan liian lyhyt aika seurata pentuja, mutta toivon jotain pennuista nähneeni. Parin viikon päästä pitäisi sitten jo lennellä takaisin hakemaan tyttöä kotiin. Ihanaa oli seurata miten rauhallisesti Ässä ja Pata olivat pentujen kanssa. Pata oli erityisen kiinnostunut olemaan pentujen kanssa, puhdistamaan ja tutkimaan moisia ihme palleroita. Ässä katsoi asiakseen isänä myös hivenen puolustaa pentuja aivan vierailta ihmisiltä, mutta asettui aikansa kurmutettuaan nätisti näytille pentujen keskelle.

Keskiviikkona teimme aamukävelyn koirien kanssa läheisellä viinitarhalla, jossa maisemat olivat aivan ihanat. Viiniköynnöksiä kasvoi joka suuntaa aina silmänkantamattomiin. Myöhemmin päivällä Tom vei Iitan melkein 2 tunnin mittaiselle moottoripyöräajelulle, josta moni poika olisi varmasti kateellinen. Illemmalla vierailimme Karinin kanssa lähikylässä syömässä jäätelöä ja katselemassa paikallisten talojen kauneutta sekä kukkaloistoa. Torstaiaamuna jätimme haikein mielin pennut laatikkoon ja aloitimme kotimatkan. Iitaa ainakin vaivasi jo pikkuruinen koti-ikävä.

Lukuunottamatta yhtä 3 tunnin stauta, ajomatkamme Malmöhön sujui hyvin. Hotellissa nukutun yön ja hyvän aamiaisen jälkeen suuntasimme Tukholmaan. Jo lähes perinteeksi muodostunut tauko Brahehusilla ja illalla laivaan. Koirat käyttäytyivät matkaväsymyksestä huolimatta aivan esimerkillisesti tupatentäynnä olevassa laivassa ja lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen ajoimme aamulla kotiin nukkumaan.

Kuvia matkalta on jo laitettu kuvasivulle; All kind of photos ja pentujen omaan kansioon lisätään 5 viikkoiskuvia varmasti jo tänään illalla :D

Alla on linkkejä joitas löytyy paaaljon kuvia pennuista ja jokusia kuvia myös WW-2010 näyttelystä Tanskasta

http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Pentukuvia%202010

http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Maailmanvo ... ska%202010