Lentäen Saksaan ja takaisin

Saturday 7/31/10 time 4:55 PM

Keskiviikkona 21.7. lensiin siis Frankfurttiin pennun hakuun, jossa ystävämme Tom oli mua vastassa. Noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen pääsin taas näkemään ihanat 8 viikkoiset pentuset, sekä tietysti Karinin, pojat ja Nelen. Jäljellä oleva ilta meni nopeasti syödessä ja kuulumisia vaihdellessa sekä pentuja paijatessa. Pennut olivat kasvaneet hurjasti 3 viikossa ja painoivat nyt 5-6 kiloa.

Torstai aamuna aikaisin söimme aamiaisen ja pakkasimme Nelen ja pennut autoon. Ajoimme eläinlääkärille, jossa pennut saivat sirut ja saksalaiseen tapaan ensimmäiset rokotukset. Kuumuudesta huolimatta matka sujui aika hyvin pienen pentu-kiljunnan säestyksellä tosin. Eläinlääkärin toiminta pentujen kanssa oli hyvin nopeaa eikä siinä paljon leperrelty, joten nopsaan olimme jo kotimatkalla. Kyseinen lääkäri kuulemma normaalisti toimii hevosten kanssa, mutta oli nyt paikkaamassa toisen kesälomaa pieneläin puolella. Tämä selittänee hieman roskeja otteita. Joka tapauksessa oli hieno tilaisuus päästä mukaan pentujen eläinlääkäri matkalle.

Pienen levon, pentujen hoidon ja kahvin jälkeen minä ja Karin lähdimme vähän shoppailemaan tuliaisia, katselemaan kaupunkia ja lopuksi aivan ihanaan ravintolaan kaupungin ulkopuolelle syömään hyvää paikallista ruokaa sekä tietysti juomaan iso tuoppi olutta. Kotona meitä odotteli ihanat ja päivästä aika väsyneet pennut. Itselläkin uni maittoi, päivä oli ollut kuuma ja pitkä, tosin erittäin mukava sellainen.

Perjantai aamu valkeni onneksi hieman viileämpänä. Tänään Jandeille oli tulossa paikallinen sennenyhdistyksen jalostustarkastaja katsomaan pennut, jonka jälkeen pennut saavat muuttaa uusiin koteihinsa. Itse odotin jännittyneenä hänen vierailuaan ja kommentteja pennuista. Ensin piti hoitaa rutkasti paperi töitä ja sen jälkeen hän pääsi käsiksi pentuihin. Eli jokainen pentu tutkittiin yksitellen, hampaat, napa ja häntä sekä tietysti pentu noin kokonaisuutena. Kaikki muut pennut olivat pöydällä vieraan käsittelyssä reippaan ja rohkean oloisia, pussailivat ja heiluttivat häntäänsä, paitsi meidän Bellis, kukka-kaunokainen, joka on vähän ujo ja herkkis sekä siskonsa Belfana, joka jää äitinsä helmoihin Karinin suosikki pentuna. Nämä kaksi tyttöä hivenen epävarmoina koittivat peruutella ja murisemalla saada epäilyttävän tädin jättämään heidät rauhaan. Tarpeeksi pelottavia eivät tytöt olleet vaan reippaasti tuli heidänkin hampaansa katsottua. Jalostustarkastajan tuumasi asian jonka jo tiesimmekin, eli nämä kaksi tarvitsevat muita enemmän harjoitusta käsittelyssä. Iloinen hän oli mm. pentujen hännistä, jotka kaikki olivat hänen mielestään hyviä. Omasta mielestäni parhaat hännät olivat pienillä nartuilla, Briskalla ja Belfanalla. Uroksista varmaankin Bambamilla. Oma ehdoton suosikkini näistä pennuista on Bilbo! Hän on aivan isänsä kopio!!! Kaunis hyvä rakenne, todella kauniit värit ja mukavan oloinen luonne! Bilbo lähtikin näistä pennuista ensimmäisenä uuteen kotiinsa ja minulla oli onni tavata myös Bilbon uusi perhe. Oikein mukavia ihmisiä, joilta on hiljakkoin kuollut koira, appenzellimix 17 vuotiaana. He olivat todella onnellisen oloisia saadessaan Bilbon kotiin. Eikä tuntunut Bilbollakaan olevan mitään sitä vastaan, tuntuivat hyvin sopivan toisilleen :)

Illalla kun pakkailin tavaroitani ja tietysti Belliksen tavaroita, iski itselle yllättäen kova koti-ikävä. Ajattelin jo mitä kaikkea uutta ja kivaa Iita tulee seuraavina viikkoina Bellikselle opettamaan, kunhan nyt ensin tutustuvat toisiinsa ja rakentavat hyvän luottamuksen välilleen.

Lauantai aamu oli täynnä jännitystä ja aamiainenkin jäi melko heikolle. Lähdimme hyvissä ajoin ajamaan kiljuvan Belliksen kanssa kohti Frankfurttia. Lentokentän vilinässä pentu rauhoittui oman laukkunsa perukoille katselemaan ihmisiä. Lento sujui paremmin kuin hyvin ja laskeuduimme Helsinkiin väsyneinä, mutta onnellisina. Onnellisin taisi kuitenkin olla Iita, jonka pitkä odotus palkittiin, tästä voi heidän yhteinen taival alkaa.

Kiitos Karin ja Tom!