Kotona ollaan...

Wednesday 7/7/10 time 3:20 PM

Matka oli oikein onnistunut, vaikka WW-tittelit jäikin saamatta. Sehän ei tietenkään ole meidän vika, jos tuomari ei ymmärrä hyvän päälle ;) Ässän titteli oli aivan sillä hilkulla, mutta kakkoseksi jäätiin. Kotiin tuli excellent ja vara-cacib :) Pata sai myös excellentin ja oli junnujen 3. Ylpeä olen molempien poikien esiintymisestä kehässä ja kehän reunalla. Varsinkin Pata yllätti positiivisesti olemalla hiljaisempi mitä pelkäsin! Suomalaisedustus paikanpäällä oli runsas ja tasokas, neljästä tittelistä kolme lähtikin Suomeen :D Näyttelyn järjestelyistä mainittakoon, että koko alue näytti hyvin siistiltä vielä viimeisenä näyttelypäivänäkin. Niin parkkipaikat kuin kehätkin olivat reilun kokoiset ja sijaitsivat väljästi. Kiitokset vielä kaikille mukana olleille mahtavasta seurasta!!!

Tanskasta matkamme jatkui vain oman perheen voimin kohti Saksaa, Prosselsheimia ja Janden perhettä. Maanantai-iltana pitkä ajomatka palkittiin, kun Jandejen pihalla meitä tuijotti 7 uteliasta appenzellin alkua. Väsymyksestä huolimatta jaksoimme istua ihastelemassa Nelen ja Ässän 5 viikkoisia pentuja, kunnes pimenevä ilta ajoi meidät sekä pennut sisätiloihin odottamaan uutta aamua. Tiistai kului tiivisti pentuja seuraillessa sekä Karinin ja Tomin kanssa jutellessa. Iita, joka oli odottanut koko pitkän matkan kärsivällisesti päästäkseen näkemään oman tulevan koiransa, istui aamusta ensimmäisenä paijaamassa pikku-pentuja. Välillä piti tietysti käydä syömässä paikallisia herkkuja sekä viilenemässä sisätiloissa, sillä yli 30 asteen helle helli meitä koko Saksassa olo aikamme. Keskiviikkona tapasimme pari tulevaa appenzellin omistajaa, kun kahden pennun tulevat omistajat saapuivat Jandejen luokse nähdäkseen pentujen lisäksi Ässän. Oikein olivat mukavan oloisia nuoria ihmisiä, toivottavasti saavat paljon ilon hetkiä pentujensa kanssa. Meillä itsellämme oli pohdittavana oman pennun valinta, joka nyt sitten kallistui Belliksen suuntaan. Bellis vaikuttaa ehkä hivenen rauhallisemmalta kuin siskonsa Belfana, mikä olisi Iitaa ajatellen helpottava tekijä tulevaisuudessa. Kaksi päivää on kylläkin aivan liian lyhyt aika seurata pentuja, mutta toivon jotain pennuista nähneeni. Parin viikon päästä pitäisi sitten jo lennellä takaisin hakemaan tyttöä kotiin. Ihanaa oli seurata miten rauhallisesti Ässä ja Pata olivat pentujen kanssa. Pata oli erityisen kiinnostunut olemaan pentujen kanssa, puhdistamaan ja tutkimaan moisia ihme palleroita. Ässä katsoi asiakseen isänä myös hivenen puolustaa pentuja aivan vierailta ihmisiltä, mutta asettui aikansa kurmutettuaan nätisti näytille pentujen keskelle.

Keskiviikkona teimme aamukävelyn koirien kanssa läheisellä viinitarhalla, jossa maisemat olivat aivan ihanat. Viiniköynnöksiä kasvoi joka suuntaa aina silmänkantamattomiin. Myöhemmin päivällä Tom vei Iitan melkein 2 tunnin mittaiselle moottoripyöräajelulle, josta moni poika olisi varmasti kateellinen. Illemmalla vierailimme Karinin kanssa lähikylässä syömässä jäätelöä ja katselemassa paikallisten talojen kauneutta sekä kukkaloistoa. Torstaiaamuna jätimme haikein mielin pennut laatikkoon ja aloitimme kotimatkan. Iitaa ainakin vaivasi jo pikkuruinen koti-ikävä.

Lukuunottamatta yhtä 3 tunnin stauta, ajomatkamme Malmöhön sujui hyvin. Hotellissa nukutun yön ja hyvän aamiaisen jälkeen suuntasimme Tukholmaan. Jo lähes perinteeksi muodostunut tauko Brahehusilla ja illalla laivaan. Koirat käyttäytyivät matkaväsymyksestä huolimatta aivan esimerkillisesti tupatentäynnä olevassa laivassa ja lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen ajoimme aamulla kotiin nukkumaan.

Kuvia matkalta on jo laitettu kuvasivulle; All kind of photos ja pentujen omaan kansioon lisätään 5 viikkoiskuvia varmasti jo tänään illalla :D

Alla on linkkejä joitas löytyy paaaljon kuvia pennuista ja jokusia kuvia myös WW-2010 näyttelystä Tanskasta

http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Pentukuvia%202010

http://mojala.kuvat.fi/kuvat/Maailmanvo ... ska%202010