Hellettä pukkaa...

Tuesday 5/18/10 time 1:35 PM

... Ja karvaa lähtee! Pitkä ja kylmä talvi sai meidän perheen eläimet hankkimaan itselleen mahtavan muhkean turkin ja pitämään sen päällään pitkään ja hartaasti. Mäkin olen luullut omistavani todella rotevan appepenikan... Sitten tuli helle ja varsinkin Pata on joutunut lähes shokkiin tästä lämmöstä. Viime päivinä on harjattu ulos uskomaton määrä pohjavillaa ja Pata alkaa näyttää ihan normikokoiselta appelapselta :) Ässä ja Pata ovat sitä mieltä että nyt ei oikein voi tehdä muuta kuin nukkua sisällä tuvan lattialla viileimmässä nurkassa tai maata ojassa kyljellään. No, meillä on koirat aina tottuneet niin viileää, että jo "tavallinen" huonelämpötila on niille "kuuma".

Torstaina 13.5. uhmasimme Padan kans hellettä Raisiossa TPH:n Hela Hau- mätsärissä hienolla menestyksellä. Pata oli isojen pentujen 2. saaden paljon kehuja :)

Sunnuntaina 16.5. Pata oli ainoana appenzellina ilmoitettu Mynämäen kaikkien rotujen näyttelyyn. Siellä tuomarina oli Zsolt Lokodi, Romaniasta. Kehässä Pata esiintyi nätisti ja liikkui hyvin. Tässä Padan arvostelu; Very nice dog. Excellent head. Correct tailset and well carried tail. Good energic movement. A little narrow in back feet. Tuloksena ROP ja SERT :D  Helteestä huolimatta odotimme ryhmäkehänkin, jossa kävimme lähinnä säheltämässä. Hyvää harjoitusta kuitenkin.

Maanantaiset tottistelut kentällä olivat ukkosen säestämät ja sopivasti meidän vuorolle taivas repes! Vettä tuli ihan saavista kaatamalla. Ja tunnelmaan sopivasti meidän suoritus meni hyvin alavireisesti... Pata yksinkertaisesti kieltäytyi tekemästä. Alkuun seuraaminen meni jotenkuten, vire oli huono ja kontakti putoili, liikkeestä istuminen vaati kaksi käskyä ja maahan meno vaati jo käsi avun. Lopuksi sain sentään aikaan pari askelta melko hyvää seuraamista ja vähän riehumista palkaks. Sen verran jäi kaivelemaan että piti vielä kotona ottaa vähän tottista ja tulihan sieltä esiin taas parempaa Pataa. Taasen pitää katsella peiliin ja miettiä mikä kentällä meni pieleen....

Ässä teki kentällä Mikan kanssa lähinnä jääviä liikkeitä ja päinvastoin kuin Pata, Ässä oli vähän liiankin kovassa vireessä. Sitä se teettää kun yksikin kerta kentällä jää väliin.... hyvä että intoa riittää, ei tarvi motivaatiota kaivella mistään.

Toisin kun koirat, meillä kissat nauttivat alkaneesta kesästä ja lämmöstä :D  Kisu-mummon kunto vaan välillä huolestuttaa, mutta ihmeen reippaana vielä köpöttelee ja tyytyväisenä kömpii iltaisin sänkyyn nukkumaan.

Saksanmaalla tulee Nelellä kohta 8 tiineysviikkoa täyteen ja jännitys senkun tiivistyy... pikku-Ässiä odotellaan jo kovasti :D